Herttuallinen puoliso oli markiisittaren unelma.
* * * * *
Kuningas oli Crécystä, missä he viimeksi oleskellet, käynyt tervehtimässä kuningatarta ja prinsessoja Fontainebleaussa.
Siellä hän tapasi dauphinin ja Maria Josefan, jonka reipas, herttainen olento teki aina hyvän vaikutuksen kuninkaan mielialaan.
Pikku dauphine tunsi, päinvastoin kuin Maria Raphaela, sydämellistä rakkautta appeaan kohtaan. Hän kertoi tälle mielellään ja usein suuret ja pienet salaisuutensa. Ludvig oli saanut häneltä tietää jo useita kuukausia aikaisemmin, että dauphinin kylmäkiskoisuus oli väistynyt lämpimämpien tunteiden tieltä ja että ensimmäinen puoliso alkoi jo haihtua hänen mielestään. Tänään Maria Josefa kertoi hänelle kovasti punastuen, että hän odotti synnytystä. Ludvig joutui aivan suunniltaan ilosta. Vihdoinkin Ranska saa kauan kaivatun kruununperillisen. Sydämestään iloisena Ludvig lähti paluumatkalle Crécyhin.
Markiisitar odotti häntä pengermällä. Hän näytti nyt terveemmältä kuin linnaan tullessaan.
D'Argenson, joka jo Versaillesissa oli pitänyt häntä kuolleeksi tuomittuna ja häntä näkemättä oli levitellyt sellaisia puheita, että markiisitar on murheesta laihtunut luurangoksi, että hänen kasvonsa ovat keltaiset ja kutistuneet ja vartalo kuin lauta, olisi nähnyt pahasti erehtyneensä.
Jeanne oli hyvin ihastuksissaan, kun kuningas oli iloisen näköinen, ja vielä enemmän hänen tuomastaan uutisesta.
He istuivat teepöydässä Jeannen miellyttävässä kammiossa, suuren vastaanottohuoneen vieressä. Jeannen sirot, kapeat sormet leikkien liikuttelivat kuppia, joka oli kallisarvoista saksilaista porsliinia.
"Tiedättekö, sire, mitä minä ajattelin, ennenkuin te tulitte?"