Kuningas oli kavahtanut pystyyn ja kävellyt pari kertaa huoneessa edestakaisin.
Nyt hän pysähtyi ja laski kätensä Jeannen olkapäälle.
Hän virkkoi surullisella äänellä:
"Sinä puhut omista varoista. Mistä me ne otamme? Meitä tullaan vain kivittämään ja tuomitsemaan meidän ylellisyytemme!"
Jeanne pudisti päätään.
"Sellaisen teollisuuslaitoksen perustamista, joka hankkii maalle suuria tulolähteitä, ei voitane selittää pahaksi. Päinvastoin. Lukuun ottamatta sitä rahallista tuloa, minkä kotimainen porsliininvalmistus antaa menekillään koti- ja ulkomailla, saamme työtä suurille työläisjoukoille ja hankimme kansalle uusia ansiomahdollisuuksia."
Ludvig hymyili Jeannen innostukselle.
"Sinähän puhut kuin asianajaja, joka puolustaa huonoa asiaa."
"Hyvää, sire, oikein, oikein hyvää asiaa, jonka toteuttaminen ei ole ensinkään niin vaikea, kuin miltä se ensi hetkenä saattaa näyttää. Teidän majesteettinne pitäisi käskeä panemaan alulle neuvotteluja Vincennesissä olevan tehtaan kanssa. Se on aivan surkeassa tilassa. Siitä, että teidän majesteettinne suostuisi rupeamaan osakkaaksi, koituisi Vincennesille suurta siunausta. Monsieur de Fulvy olisi ehkä oikea mies yrityksen etunenään. Boucher asettuu aivan varmaan meidän käytettäväksemme. Puhun hänelle asiasta, kun ensi kerran istun hänen mallinaan. Maalareja, kuvanveistäjiä ja piirtäjiä me saamme helposti, kunhan vain pääsemme perille siitä hienosta seoksesta, joka kykenee kilpailemaan saksilaisten ja japanilaisten tuotteiden kanssa. Keksinnön täytyy tietysti pysyä Vincennesin salaisuutena. Chantillyn, Sceauxin, Saint-Cloudin ja Villeroin pikku tehtailijoilla ei saa olla minkäänlaista mahdollisuutta päästä meidän työpajojemme salaisuuksien perille."
Kuningas nauroi niin kovalla äänellä ja sydämellisesti, että hänen tapansa oli vain ani harvoin nauraa sillä lailla.