"Sinä puhut, niinkuin jo seisoisimme sinun toivomustesi kynnyksellä, niinkuin tehdas jo olisi pystyssä ja sen tuotteita lähetettäisiin ympäri maailmaa."
"Minä näen sen jo sellaisena", sanoi Jeanne innokkaasti ja sädehtivin silmin. "Mielikuvitukseni luo silmiini mitä houkuttelevimman näyn. Minä näen hienoja, läpikuultavia astioita, jotka on kirjailtu kaikenvärisillä kukilla, linnuilla, perhosilla ja liihottelevilla sudenkorennoilla. Näen ihanasti muovailtuja maljakkoja ja ruukkuja Versaillesin pöydillä, näen kaikkien katselevan niitä ihmettelevin silmin. Minä näen taiteellisten kukkien ja hedelmien kasvavan maljakoista ja ne ovat niin luonnollisen näköisiä, että ne voivat erehdyttää näkijän. Minä näen sen pöydän, jonka ääressä teidän majesteettinne on minun vieraanani, koristettuna mitä ihanimmilla Vincennesin tehtaan vadeilla ja maljoilla. Minä näen ulkomaiden kadehtivan meitä. Minä näen sadoittain työläisiä, jotka ovat onnellisia työnsä ääressä, iloisia ja kylläisiä oman työnsä ansioista. Minä näen kultaa virtaavan valtion rahastoihin, minä näen —"
Ludvig otti Jeannen syliinsä ja sulki hänen kaunopuheisen suunsa suudelmillaan.
"Minä näen suloisen uneksijan."
"Jonka unelmat toteutuvat, sire!"
* * * * *
Muutamien kuukausien kuluttua ryhdyttiin ministeriön kautta keskusteluihin Vincennesin kanssa. Perustettiin yhtiö, jonka peruspääoma oli 250,000 livreä.
Siihen lisäsi kuningas 100,000 livreä yksityisestä rahastostaan.
Tehtaan nimeksi pantiin Manufacture royale de porcelaine de France. Jokaisessa valmistetussa esineessä oli tehtaanmerkkinä kaksi ristissä olevaa L-kirjainta ja valmistusvuosi.
Pian työskenteli Vincennesissä satoja työmiehiä ja monsieur de Fulvy valmisteli yhdessä muutamien taitavien kemistien kanssa seosta, jonka, jos koe onnistuisi, piti olla paljoa parempaa kuin ulkomainen valmiste.