Sillä aikaa kuin kuningas keskusteli uusien urkujen keksijän kanssa, La Vallière huomautti markiisittarelle, että tuskin voi ajatella komeampaa teatterisalonkia kuin tämä oli.
"Mitähän olisi, jos sijoittaisimme teatterimme Bellevuehyn?"
Jeanne mietti tuokion.
Hän nähtävästi oivalsi sen edun, mikä ehdotuksessa piili. Kustannukset eivät herättäisi niin suurta huomiota kuin Versaillesissa ja ilkeät puheet lakkaisivat, ainakin mikäli ne kohdistuisivat tähän asiaan.
Ja lopuksi — mikä myös oli tärkeätä — kävisi teatterin pito Bellevuessä huokeammaksi.
"Sitä kannattaa ajatella, herttua. Puhumme asiasta ensi viikolla. Neuvotelkaa Gabrielin kanssa! Laatikaa niin seikkaperäinen suunnitelma kuin mahdollista! Bellevue on luonnollisesti avoinna teille, milloin vain tahdotte."
Jeanne kumarsi hieman päätään ja meni kuninkaan luo.
Ludvig oli ilmeisesti väsynyt ja uuvuksissa eikä ymmärtänyt hallita itseään niin hyvin kuin markiisitar. Sitäpaitsi häntä vilutti. Hän arveli, etteivät uudet uunit lämmittäneet riittävästi.
Jeanne lupasi toimituttaa korjauksen, mikä todellakin oli tarpeen vaatima. Jo silloin, kun hän oli puuhaillut huonekaluja järjestäessään ja huoneita sisustaessaan, hän itsekin tunsi vilustusta ja kolkkoutta. Hänen arkaa kurkkuaan oli vaivannut uuneista tunkeutunut savu.
"Minä tahdon vetäytyä lepäämään, Jeanne. Huomenna saat näyttää minulle kaiken muun. Toimita niin, että huomenna pääset vieraistasi aikaisemmin."