Hänen väsyneissä silmissään oli lepattava kiilto.
"Sinä olet ihana, Jeanne. Huomenna tahdon olla yksinäni sinun kanssasi."
Jeanne nyökkäsi lyhyesti ja osoitti hänelle oven, josta hän huomaamatta saattoi päästä huoneisiinsa. La Vallière saattoi kuningasta.
Lebel oli jo etuhuoneessa odottamassa kuningasta.
Alamaisesti, ainainen hymy huulilla kysyi kamaripalvelija, haluaako hänen majesteettinsa jotakin.
Lebel otaksui, että kuningas käskisi hänet poistumaan tunniksi, jotta rouva markiisitar saisi käydä kuninkaan luona.
Kun kuningas ei vastannut ja meni suoraan makuuhuoneeseensa, ymmärsi
Lebel yskän.
Vihdoinkin lienee tullut pakko hankkia hieman vaihtelua!
* * * * *
Kohta päivällisen jälkeen seuraavana päivänä vieraat läksivät Bellevuestä. Vain Jeannen omaiset ja Ayenin herttua sekä kuningas jäivät linnaan.