Jeanne katsoi hetken tätä ryhmää, joka naamioiden uteliaiden katseiden saattamana verkkaan solui salin halki ja sitten katosi korkeille lavoille, missä kuninkaalliset paashit tarjoilivat virvokkeita.
Kaikkialta kuului levotonta murinaa. Miksi ei tule kuningas?
Jeanne seisoi suorana ja liikkumatta kuin kuvapatsas. Vaikk'ei hänellä olisi ollut naamariakaan, ei kukaan olisi voinut nähdä hänen kasvoistaan, mitä hänen sielussaan tapahtui. Hänen katseensa oli kiintynyt erääseen naamioimattomien naisten ryhmään, jonka ympärillä liehui herroja ja joka kärsimättömän jännityksen vallassa piti vilkasta keskustelua jalokivikoristeisten viuhkojen ollessa alituisessa levottomassa liikkeessä.
Jeanne kuuli jonkun sanovan aivan takanaan, että ihastuttavin nainen oli prinsessa de Rohan, pienempi, joka seisoi lähinnä häntä, oli Lauraguaisin herttuatar Nuo molemmat naiset, kuiskailtiin, olivat päättäneet lumota hallitsijoista kauneimman ja korvata hänelle rouva de Châteaurouxin.
Salaisena tunnussanana kierteli juhlasalissa uutinen, että kuningas oli halukas juuri tänään lahjoittamaan jollekulle suosionsa.
Rouva d'Étioles vain hymyili. Mutta ei kukaan nähnyt tuota kylmää, melkein julmaa hymyä.
Sitten kuului yht'äkkiä kovaäänistä naurua ja huutoa valoa tulvivassa galleriassa. Siltä suunnalta, missä kuninkaalliset suojat olivat, ilmestyi omituinen kulkue. Kahdeksan marjakuusipensasta, jotka olivat leikatut ajan maun mukaan — missä yhä vieläkin näkyi Le Nôtren päähänpistojen jälkiä — läksi verkkaan ja komean juhlallisesti liikkeelle. Parvi kauniita naisia, jotka hyvin aavistivat, ken piili yhdessä noista pensaista, keijui tummanvihreiden, kulkevien puiden ympärillä.
Kun Jeanne näki tämän ryhmän, vavahti hänen sydämensä. Hänen elämänsä suuri hetki oli tullut. Ensi silmäyksellä hän tunsi käynnistä ja ryhdistä Ludvig rakastetun tämän seuralaisista. Hänen terävä silmänsä olisi tuntenut kuninkaan satojenkin seasta.
Gallerian keskikohdalla hajautuu marjakuusikulkue juoksemaan, hyppimään ja tanssimaan. Kulkueen juhlallinen komeus on karissut pois. Kuningas, jonka eleet eivät ole niin vilkkaat kuin muiden, liikkuu eteenpäin Jeannen hellittämättä hänestä katsettaan. Hän tervehtii rouvia Rohania ja Lauraguaisia niin välinpitämättömän, hieman väsähtäneen miellyttävyyden ilmein, kuin hänelle on ominaista.
Joukko kolumbiineja hyppelee hänen ympärillään ja lähestyy uskaliaasti.