Jeanne kavahti ylös ja ojensi molemmat kätensä lakeijan takana tulevalle maalarille.
"Te tulette kuin kutsuttuna, cher maître!" huudahti hän nopealla vilkkaalla tavallaan. "Saatte allekirjoittaa sen hylkäävän tuomion, jonka minä itse jo olen langettanut."
Boucher astui pöydän ääreen ja vilkaisi työhön.
"On totta, että te olette saanut aikaan parempaakin, markiisitar. Se johtuu kenties myös aiheesta. Minä olen ottanut mukaani pari lehteä, jotka varmaankin kiihoittavat teitä paljoa kiitollisempiin tehtäviin."
Hän pani pöydälle salkun ja istuutui vastapäätä Jeannea, työntäen syrjään erään Sèvres-maljan, joka oli täpötäynnä jasmiineja, syreenejä ja ruusuja.
"Teidän omia piirroksianne, sepä ei olisi paha! Sillä te itse sittenkin olette paras oma kaivertajanne."
Boucher ravisti päätään.
"Demarteau tekee yhtä hyvää työtä, jollei parempaakin. Hänen piirroksiaan ei voi erottaa alkuperäisistä."
"Saattaa olla, mutta hän ei missään tapauksessa vedä vertoja teille", arveli markiisitar rakastettavasti.
Boucher nauroi.