Tänään hän ei näyttänyt tahtovan puhua mistään muusta kuin taiteestaan.
Hän pani molemmat paperit takaisin salkkuunsa ja otti sieltä erään uuden piirroksen, jonka ojensi markiisittarelle suoraan työpöydän yli.
"Minä tahtoisin antaa teille erään tehtävän, joka soveltuu teidän taiteilijaluonteellenne paremmin kuin vaakunaoppi. Minä näet olen aivan varma siitä, markiisitar, että teidän kaivertimenne luo pienen taideteoksen."
Jeanne katsahti häneen iloisin silmin.
"Jos molemmat opettajani ovat minulle esikuvana, niin kai se käy, joll'eivät vain kaikki hyvät hengettäret äkkiä hylkää minua. Tämähän on piirros teidän Amoristanne, jonka mukaan Guay on leikannut karneolinsa syvennettyine kuvioineen?"
Boucher nyökkäsi ja nousi lähteäkseen.
"Minulla ei, ikävä kyllä, ole enää aikaa, rakkakin markiisitar. Mallit odottavat. Ryhtykää nyt vain iloisesti työhön! Kyllä se onnistuu. Milloin saan odottaa teitä istuntoon?"
"Toivottavasti ensi viikolla."
Boucher suuteli Jeannen kättä, joka hänestä oli kauniin naiskäden ihanne, ja saatatti itsensä lakeijalla vaunuihinsa.
Jäätyään taas yksikseen Jeanne istui hetkisen ajatuksissaan ja katseli uutta tehtävää, joka tuntui hänestä erinomaisen houkuttelevalta. Sitten hän aukaisi ikkunan ja katsoi alas puistoon, josta kuului raikkaita lapsenääniä hänelle asti.