Kuningas meni lasten luo mitään vastaamatta. Hän rupesi kujeilemaan
Alexandran kanssa.
Poikaansa hän ei katsahtanutkaan. Hän tarttui kauniin tyttösen ruskeihin kiharoihin, sieppasi häneltä viikunat ja pisti ne omaan suuhunsa.
Jeanne yritti vielä kerran kääntää kuninkaan huomion pikku herttuaan, jonka koko olento samoin kuin kasvot ilmeisesti muistuttivat kuningasta.
"Katsokaapa, teidän majesteettinne, luulisi näkevänsä edessään hänen isänsä. Ottakaa hänet syliinne, sire. Hän on tosiaankin hyvin suloinen."
Ludvig hymähti ivallisesti.
"En tiennyt, että olette niin tuttu kreivi Lucin kanssa. Mutta jos otan jonkun syliini, niin tahdon ainakin alkaa neidistä."
Alexandra lensi kiltin sedän kuninkaan kaulaan. Pikku herttua sai tyytyä vain kylmään syleilyyn.
Jeannen silmiin kihosi kyyneliä. Hän tiesi, vaikkakaan ei tuntenut eikä osannut arvata syitä, että kun kuninkaan kylmä ja virallinen puoli tuli näkyviin, silloin ei hänen itsepäisyydelleen mahtanut mitään.
Jeanne heitti sikseen avioliittosuunnitelman, mutta häntä ei myöskään haluttanut tänään puhua sotaopistostaan.
Hän tarjosi kuninkaalle hienon päivällisen, jossa päätekijöinä olivat truite du lac de Genève ja omelette royale eikä yrittänyt saada häntä jäämään luokseenkaan, kun kuningas kohta aterian päätyttyä käski toimittamaan vaununsa, vaan huokasi helpotuksesta kuullessaan vaunujen vyöryvän pois.