Markiisittaren suru koski syvästi kuninkaan sydämeen. Kuningas itki hänen kanssaan ja koetti lohduttaa häntä kaikilla ajateltavilla keinoilla. Kuningatar lähetti paashin tuomaan Bellevuehyn lämminsisältöisen surukirjeen, ja prinsessatkin vakuuttivat osanottoaan. Ainoastaan dauphin pysyi, kuten aina, syrjässä.
François Poisson joutui niin ankaran surun ja epätoivon valtaan kadotettuaan rakkaan tyttärentyttärensä, joka oli ollut hänen silmiensä valo, että hänen terveytensä, joka ei pitkään aikaan ollut enää ollut hyvä, kovasti huonontui.
Vajaan kahden viikon kuluttua sai Jeanne surra häntäkin, joka monista loukkaavista ominaisuuksistaan huolimatta oli kuitenkin pohjaltaan ollut hyvä ja hellä isä.
* * * * *
Jeanne koetti, niin paljon kuin hänen voimansa suinkin riittivät, päästä irti surustaan voidakseen täyttää ne vaatimukset, joita kuningas, hovitavat ja hallitsijakumppanuuden velvollisuudet hänelle asettivat, mutta se jäyti kuitenkin arveluttavasti hänen voimiaan ja kauneuttaan.
Hänen silmänsä himmenivät paljosta itkemisestä ja kadottivat ihanan säteilynsä. Näkyi selvästi, että hän laihtui.
Kasvojen kaunis soikio kadotti armaan pyöreytensä. Hänen terveytensä horjui enemmän kuin milloinkaan ennen. Häntä vaivasi kuume ja yskä. Ne kiihoittavat lääkkeet, joita hän mistään varoituksista huolimatta taas rupesi nauttimaan, vaikuttivat ehdottoman vaarallisesti.
Hovissa ei huomattu pitkään aikaan, että hänen täydellinen kauneutensa oli menossa alaspäin. Hänen loistelias esiintymisensä, suonenisku tahi joskus kevyt ihomaalaus, joka kirkasti kasvojen väriä, vaikutti sen, että häntä yhä edelleenkin pidettiin hovin kauneimpana naisena.
Ainoastaan kuninkaalta hän ei voinut salata sitä, mitä mielellään olisi tahtonut häneltä salata.
Vain hyvin verkalleen Ludvig vieroitti itseään Jeannesta. Päivä päivältä kasvavin kauhuntuntein Jeanne huomasi, ettei kuningas enää ollutkaan entinen intohimoisesti vaativa rakastaja. Usein kului viikkokausia, jolloin hän ei ajatellutkaan käydä Jeannen luona tämän huoneissa. Jeannea jäyti paha aavistus. Tuskallinen pelko, että hän kadottaa kuninkaan, vei hänen ajatuksensa sekaisin. Mitä kuningas tekee silloin, kun ei käy hänen luonaan tavalliseen aikaan? Missä hän on silloin, kun hän turhaan ja sykkivin sydämin odottaa häntä? Onko hän tavannut uuden rakastajattaren, joka osaa paremmin kuin hän kuluttaa kuninkaan aikaa? Vai onko kuningas antautunut vain satunnaisten viettelysten pauloihin? Onko hän valinnut hienostopiireihin kuuluvan naisen, joka on ollut kyllin älykäs ja vaikutusvoimainen syöksemään kenties hänet pois valta-asemasta, vai onko kysymyksessä vain vaarattomia huvitteluja, joihin kuningas on antautunut, suudelmia, joita hän poimii tänään unohtaakseen ne huomenna?