Jeanne otti ne vastaan hyvin sekavin tuntein. Hän oli liian viisas ollakseen ymmärtämättä, että hänen korkeampi arvonsa merkitsi ensi kädessä hyvitystä kuninkaan jäähtyneestä rakkaudesta, että se oli alkua uuteen vaiheeseen, ystävyyden vaiheeseen.
De Brancasin herttuatar oli neuvonut häntä pitämään molemmin käsin kiinni ystävyydestä. Tätä neuvoa hän ei kuitenkaan ollut tarvinnut. La Pompadourin rautainen tahdonvoima auttoi hänet pääsemään tämänkin muutoksen yli. Raskasta oli taistella, kovat hänen ponnistelunsa ja monivaiheinen se menestys, jota hän taistelemalla saavutti.
Ehkäistäkseen parjaajien juonet, temmatakseen herjaajien suusta sanan, ennenkuin se lausuttiinkaan, ja tukehduttaakseen vihollistensa voitonilon jo alkuunsa hän puhui erittäin tyynesti ja näennäisen iloisesti muuttuneista suhteistaan kuninkaaseen, esittäen ne tapahtuneiksi keskinäisen suostumuksen perusteella.
D'Argenson, joka jo näki Pompadourin sijan vapautuneen uutta tulokasta varten — madame d'Estradesista ei kuitenkaan tulisi sellainen — saapui kohta uuden herttuattaren esittelyn jälkeen nauraen rakastajattarensa luo.
"Oletteko kuullut viimeistä uutista, rakas ystäväni? Minä olen sen tänään kuullut Pompadourin omasta suusta, sen siis täytyy olla totta! Markiisitar vannoo kaiken pyhän nimessä, ettei nyttemmin hänen ja kuninkaan välillä ole muuta sidettä kuin ystävyys. Merkiksi uusista, siveellisistä suhteistaan kuninkaaseen hän on poistattanut Bellevuestä rakkautta esittävän veistoryhmän ja antanut Pigallen tehtäväksi esittää hänet omassa persoonassaan ystävyyden jumalattarena."
Molemmat nauroivat ääneen.
"Minä neuvon teitä, rakas ystäväni, että annatte sisarentyttärenne, kauniin Romanet-Choiseulin, astua niin pian kuin mahdollista kuninkaan näköpiiriin. Te itse kai olette lopullisesti luopunut?"
Ministeri sanoi tämän ilkkuvan kirpeään vivahtavasti. Kun hänen asemaansa nähden ei ainakaan tätä nykyä ollut ehdottoman välttämätöntä, että kuningas ottaisi korviinsa madame d'Estradesin rukoiluja, ja tämä nainen, saavuttamatta niin kiihkeästi tavoittelemaansa päämäärääkään, oli mainio urkkija, huvitti häntä nähdä turhamielisen ystävättärensä hyödyttömiä puuhia.
Madame d'Estrades vastasi ilkeästi virnistäen, mistä hänen rumat kasvonsa kävivät entistä rumemmiksi:
"Minua huvittaa nähdä, minkä näköiseksi korkean papiston naama venyy."