Boucher kohotti punaista silkkihuivia.
"Sallikaa minun, rouva markiisitar, esittää mademoiselle Murphy, pikku Morfil, joksi me häntä sanomme. Meidän akatemiamallimme nuorempi sisar. Hänen suonissaan on irlantilaista verta isän puolelta. Hän on vielä toistaiseksi pieni neljäntoista ikäinen tipu, mutta aikaa myöten hänestä tulee hyvä."
Boucher loi rakastuneen taileilijakatseen täydellisen sopusuhtaiseen ruumiiseen, uhkeaan, punaisen vaalahtavaan tukkaan ja sinisiin silmiin, jotka säteilivät kuin jalokivet.
"Minkä taulun mallina tämä nuori nainen on?"
Boucher nauroi kyynillisesti.
"Rouva markiisitar tietää, että hänen majesteettinsa kuningatar on tilannut minulta rukouskappeliaan varten 'Pyhän perheen'."
"Kyllä hänen majesteettinsa on siitä puhunut."
"Tämä pieni villikissa on erään henkilön mallina juuri sitä taulua varten."
Yleinen räikeä naurunremu säesti tätä Boucherin selitystä. Olivathan malli ja aihe niin erilaisia!
"Näytäpäs nyt, voitko olla muutakin kuin kaunis, Morfil!"