Ranskassa ei suinkaan oltu tyytyväisiä Richelieun nimitykseen. Syntyi äänekäs ja julkinen nurina voitokkaan d'Estréesin viraltapanon johdosta, mitä pidettiin Pompadourin syynä. Myös Soubisea, jonka tiedettiin olevan Pompadourin suosikin, ja sitä päällikkyyttä vastaan, jonka markiisitar hänelle antoi, noustiin pontevaan vastarintaan.
Ja muutamien kuukausien kuluttua yleinen tyytymättömyys ylipäällikön valintaan osoittautuikin surullisella tavalla olevansa oikeutettu.
Marraskuun 7 p:nä saapui markiisittarelle Soubisen prinssiltä epätoivoinen kirje, jossa tämä kertoi Rossbachin luona kärsitystä tappiosta.
Jeanne oli vimmoissaan Preussin voitosta, lohduton Ranskan vastoinkäymisestä, ja itki katkerasti ajatellessaan prinssin kohtaloa, jota hän valitteli sitäkin syvemmin, kun Soubise ei pannut rikkaa ristiin puhdistuakseen syyllisyydestään tähän kovaan onnettomuuteen. Kuinka nyt kävisi?
Oliko Bernis oikeassa väittäessään, ettei sodan jatkaminen käy onnellisemmin ja ettei Ranskan enemmän kuin Maria Teresiankaan käytettävissä ole sellaisia sotapäällikköjä, jotka kykenevät vetämään vertoja Preussin kuninkaalle ja Braunschweigin prinssille Ferdinandille? Oliko Choiseul oikeassa kehoittaessaan jatkamaan sotaa? Kaunitz, pyytäessään uudistamaan liittoa?
Koko Ranska halusi rauhaa. Jo riitti se häpeä, jonka Rossbachin taistelu oli tuottanut, jo riitti rahojen päätön tuhlaus, jo riitti se, että yksistään Rossbachin taistelussa oli kaatunut kymmenentuhatta miestä. Versaillesissa ja Pariisissa pilkattiin Soubisea kaikissa äänilajeissa.
Kaikilla kaduilla kuultiin laulettavan häväistyslauluja.
"Soubise dit, la lanterne à la main:
J'ai beau chercher, où diable est mon armée?
Elle étoit là pourtant hier matin.
Me l'a-t-on prise; ou l'aurois-je égarée?
Ah! je perds tout, je suis un étourdi;
Mais attendons au grand jour, à midi.
Que vois-je? ô ciel! que mon âme est ravie!
Prodige heureux, la voilà, la voilà!…
Ah, ventrebleu! qu'est-ce donc que cela?
Je me trompois, c'est l'armée ennemie!
Frédéric combattant et d'estoc et de taille,
Quelqu'un au fort de la bataille
Vint lui dire: Nous avons pris…
Qui donc? — Le général Soubise.
Ah, morbleu! dit le roi, tant pis,
Qu'on le relâche sans remise." — — —