Jeannen huulet vetäytyivät ivalliseen hymyyn.
"Vai onko meidän äskeinen liittomme Itävallan kanssa tuottanut uuden tappion?"
"En tuo enemmän voiton kuin tappionkaan sanomaa, rouva markiisitar, mutta sentään jotakin, mikä teille aiheuttaa iloa. Starhemberg, joka, ikävä kyllä, on vielä vuoteenoma, pyysi minua toimittamaan teille tämän kirjelmän."
Hän ojensi markiisittarelle kirjeen Wienistä. "Lukekaa te ensin, markiisitar. Minun sallinette sillä aikaa katsoa, mitä tässä käärössä on." Kaunitz kirjoitti:
"Keisarinna on liikutettu siitä harrastuksesta, jota te olette osoittanut hänen liittoaan kohtaan kuninkaan kanssa. Hän on nähnyt, millä lujuudella ja järkähtämättömyydellä te olette pysynyt uskollisena kummankin hovin onnelliselle liitolle aivan sen alusta asti. Hän on käskenyt minua vakuuttamaan omassa nimessään teille nämä suosiolliset tunteensa. Hän otaksuu, ettei se teistä ole vastenmielistä ja että kuningas voi vain hyväksyä, että hän koettaa osoittaa teille, miten kiitollinen hän on teidän tunteistanne kuningasta ja häntä kohtaan, antaessaan herra kreivi Starhembergin tehtäväksi jättää teille pienen muiston ja lausua toivon, että te suvaitsisitte ottaa sen vastaan pienenä todistuksena hänen tunteistaan teitä kohtaan.
Olen hyvin iloinen, että keisarinna on käyttänyt hyväkseen minun vähäpätöistä persoonaani esittääkseen teille näiden tunteiden ilmauksen. Osoittakaa minulle armollisesti olevanne vakuutettu niistä ja säilyttäkää minulle hyväntahtoinen suosiollisuutenne, jota aina kunnioituksella ja nuhteettomalla uskollisuudellani koetan ansaita ja jossa suhteessa minä, niin kauan kuin elän, olen — — —"
Jeanne luki nämä rivit säteilevin silmin. Hetki hetkellä hänen kasvonsa kirkastuivat, hänen yhä vieläkin kauniit piirteensä elävöittyivät.
Helakka punerrus, joka teki hänet nuoreksi ja ihastuttavaksi, lensi aamuauringon tavoin hänen kasvojensa yli.
Choiseul, jonka tunteet Jeannea kohtaan olivat lämpimämpiä kuin hän itse ehkä liesikään, jäi seisomaan lumoutuneena hänen näöstään. Hän ei ollut milloinkaan nähnyt markiisitarta niin säteilevän ihanana. Hänen muutoin suurellinen ryhtinsä lysähti nyt taas nöyräksi Pompadourin kauneuden ja nerokkuuden häikäisystä.
Äkillisen mielijohteen pakottamana hän nosti markiisittaren käden huulilleen ja painoi sille pitkän, kuuman suudelman.