Jeanne, joka vain ajatteli Maria Teresian suosiota, tuskin huomasikaan tätä kiihkeää mielenilmausta.
Hän meni sen pienen pöydän luo, jolla keisarinnan lahja kääröstä paljastettuna säteili aamuauringossa. Ihastuksen huudahdus pääsi Jeannen huulilta. Keskeltä ihmeellisen kaunista kirjoitustelinettä, joka oli tehty venetsialaisesta puusta ja kaunistettu mitä kallisarvoisimmilla upotuksilla, heloilla ja monilla jalokivillä, loisti keisarillisen lahjoittajan timanttipuitteinen muotokuva. [Teline oli valmistettu Pariisissa ja maksanut 77,000 livreä, sen jälkeen lähetetty Wieniin ja sitten takaisin Pariisiin. Kustannukset tästä lahjasta pakkauksineen ja lähetyksineen olivat nousseet 77,278 livreen 93 souhun.]
Jeannen ihastus oli rajaton. Jokaiselle, joka tahtoi tai ei tahtonut kuulla, hän kertoi Maria Teresian suosiollisuudesta. Ihastelevassa kirjeessä Kaunitzille hän pyysi tätä saattamaan perille hänen kiitoksensa.
Tuntui melkein siltä, kuin keisarinnan kallisarvoinen lahja olisi vain alkuna uusiin voittoihin. Maria Teresian ystävyys kasvoi päivä päivältä. Kohta tuli Jeannesta kummankin hovin ainoa välittäjä, menipä Itävallan ministeriö niinkin pitkälle, että se ulkopolitiikassaan nojautui yksinomaan Pompadourin tiedonantoihin.
* * * * *
Monsieur Lebel oli hyvin huonolla tuulella.
Saint-Médéric-kadun 4:ssä eivät asiat olleet luistaneet ensinkään niinkuin olisi pitänyt. Kuningas oli tyytymätön, mutta Lebel tunsi olevansa tähän tyytymättömyyteen yhtä viaton kuin äskensyntynyt lapsi.
Murphy seikkailu, sellaiseksi kuin se vähitellen oli kehittynyt, jäi kokonaan rouva markiisittaren ja Boucherin vastuulle.
Eihän Lebel mahtanut mitään sille, että nuori nainen synnytyksen jälkeen oli pöyhkeänä runsaista lahjoista ja kuninkaan kovin armollisesta käytöksestä sekä ylhäisten naisten käynneistä Hirvipuistossa, minne heitä oli ajanut uteliaisuus, tehnyt eräälle näistä röyhkeän kysymyksen:
"Kuinka pitkälle olette päässeet sen kuuluisan akan suosiossa?"