"Minä siis tunnen lapsen isän?"
"Se on enemmän kuin luultavaa."
Madame du Hausset sanoi hyvästi ja poistui.
Jeanne oli lysähtänyt istumaan sammaleiselle kivelle.
Hän oli kuullut jok'ainoan sanan.
"Onko poika isänsä näköinen?" kysyi hän tuskasta värisevällä äänellä.
Madame du Hausset nyökkäsi ääneti.
Jeanne nousi hitaasti pystyyn.
"Kaikki hänen aviottomat lapsensa ovat hänen näköisiään kuin mättään marjat. Sanotaan, että lapsen isännäköisyys todistaa miehen lämmintä rakkautta äitiin. Ikävä kyllä, ei Jumala ole minulle lahjoittanut lasta hänestä. Kuka tietää, eikö se olisi kiinnittänyt häntä minuun eriämättömästi."
Katkeria kyyneliä juoksi hänen kalpeita poskiaan pitkin hänen puhuessaan.