Choiseul saapui nopeasti huoneeseen. Koko tuo pieni ruma mies oli täynnä eloa ja vilkkautta. Hänen paksut huulensa hymyilivät voitonriemuisesti.
"Mitä on tapahtunut? Sanokaa, mitä se on, Amboise! Näen teistä, että tuotte hyvän uutisen."
Ministeri riensi Jeannen luo, tarttui tämän molempiin, vielä tavattoman kauniisiin käsiin ja suuteli niitä.
"Menestys, rouva markiisitar, voitto, jossa meillä kummallakin on yhtä suuri osa."
Jeanne painoi kätensä sydäntään vasten. Se löi niin kiivaasti, että hän luuli sen hypähtävän ulos rinnasta.
"Jesuiitoista?"
Choiseul nyökkäsi. Hänen vilkkaat silmänsä säteilivät. Hän teki kädellään pyyhkäisyä osoittavan liikkeen.
"Nyt siitä tuli loppu! Parlamentti on äsken julkaisemallaan tuomiolla tarkoittanut heidät Ranskasta."
Kyynillisesti ja ulkokultaisesti nostaen silmänsä taivasta kohti hän lisäsi:
"Kiitetty olkoon Jésus Kristus iankaikkisesti, amen!"