Jeanne katseli ajatuksissaan kukkia, jotka olivat hänen kädessään. "Pompadourin ruusuksi" oli nimitetty tuo heleä ruusun väri sen jälkeen kun sitä oli ruvettu erikoisella mieltymyksellä käyttämään Sèvresissä. Kuinkahan kauan hänen elämästään jääneet tärkeämmät jäljet pysyvät haihtumattomina?
Ayen oli pistäytynyt madame du Haussetin huoneeseen, missä hän toivoi tapaavansa tohtori Quesnayn.
Hän kysyi hyvin peloissaan lääkäriltä, jonka hän todellakin tapasi pienessä, mukavasti sisustetussa huoneessa, oliko markiisittaren tila yhtä toivoton kuin mitä voi hänen näöstään päättäen otaksua.
Quesnay viivytti vastaustaan hetkisen, sitten hän sanoi levollisesti:
"Jos olisi kysymys jostakin toisesta potilaasta, niin vastaisin ehdottomasti myöntävästi. Mutta kun on puhe markiisittaresta, niin olisi liian rohkeaa sanoa mitään edeltäkäsin. Hänen henkensä hallitsee niin äärettömän voimakkaasti hänen ruumistaan ja on niin kirkas ja voimakas, että vain hullu voi osoittaa hänen elämänsä rajan, ja todennäköistä on, että hänkin erehtyisi perinpohjin."
Hetkisen istuivat nämä kolme henkilöä mitään virkkamatta kamarirouvan pöydän ympärillä.
Sitten herttua ajatuksiinsa vaipuneena sanoi:
"Merkillinen nainen hän on. Tänään on melkein päivälleen yhdeksäntoista vuotta siitä, kun minä saatoin ihanan Jeanne d'Étiolesin kuninkaan luo tanssiaisissa kaupungintalolla. Näinä pitkinä vuosina minä olen tuskin muuta kuin muutamiksi tunneiksi kadottanut hänet näköpiiristäni. Hän on nainen, joka on samaa ainetta kuin Maintenon, mutta rakastettavampi, miellyttävämpi, ihastuttavampi. Eikä sittenkään mikään oikea rakastajatar. Sekä vähemmän että enemmän kuin sellainen — luotettava ystävä ja hallitsijatoveri, joka on tuottanut paljon, paljon onnettomuutta Ranskalle."
"Tahtomatta sitä, herttua!" huudahti Quesnay lämpimästi. "Kun kuningas oli niin heikko, täytyi markiisittaren voimakkaan hengen kasvaa ja kehkeytyä vallanhimoksi. Syy on kuninkaan eikä markiisittaren."
Madame du Hausset oli hiipinyt huoneesta pois. Häntä vaivasi myötäänsä levottomuus markiisittaren tähden. Ja mitäpä hänen kannatti kuunnella, mitä miehet sanoivat hänen valtiattarestaan? Hän ei kyennyt tutkimaan enemmän kuin tuomitsemaankaan. Hän rakasti markiisitarta täydestä sielustaan ja sydämestään. Du Haussetia kohtaan hän oli osoittanut pelkkää hyvyyttä.