"Collin on ollut pakotettu lainaamaan Pâris Duverneyn kautta 70,000 livreä. Jumala tietää, että tuon naisen kohtalo ei ole niin kadehdittava, kuin miltä se saattaa näyttää syrjäisestä. Hän on antanut enemmän kuin on saanut sijaan. Kuningas tulee häntä kovasti kaipaamaan, kun hän kerran sulkee silmänsä."
"Tuo neiti Romans ei kykene korvaamaan häntä", huomautti Ayen synkästi.
Quesnayn otsa vetäytyi syviin ryppyihin.
"Kuninkaan ei olisi pitänyt tuottaa hänelle sitä surua. Niin paljoa korkeammalla kuin markiisitar näyttääkin olevan sellaista, ei hän kuitenkaan sisimmässään voi unohtaa tuota uskottomuutta. Taistelu polttavaa mustasukkaisuutta vastaan on maksanut hänelle liian paljon."
Madame du Hausset tuli hiljaa huoneeseen.
"Hän nukkuu, Dieu merci. Sydämentykytys ja hengenahdistus ovat vihdoinkin talttuneet. Liian kovalla koetuksella hän onkin ollut tänään."
* * * * *
Pariisissa seurattiin markiisittaren huonontumista vilpittömän osaaottavasti. Pariisilaiset, jotka olivat lämminsydämisiä ja hyväntahtoisia ja joiden mieli herkästi muuttui, olivat taipuvaisia pitämään jesuiittain karkoitusta yksinomaan Pompadourin työnä ja unohtamaan tämän sisäisen menestyksen tähden ulkonaisista vastoinkäymisistä koituneen häpeän.
Pompadouria verrattiin Agnes Soreliin. Kerrottiin näet, että oli löydetty eräs vanha ennustus, joka tarkoitti häntä, niinkuin Sorel aikoinaan oli ollut Ranskan pelastajana, ja kaikilla kaduilla laulettiin:
"Au livre du Destin, chapitre des grands rois,
On lit ces paroles écrites:
De France Agnès chassera les Anglois,
Et Pompadour les jésuites."