"Olemme puhuneet siitä aikaisemmin, herttua. Oletteko unohtanut, mitä sanoin teille pari viikkoa takaperin, jolloin te ja Richelieu annoitte minulle hyväntahtoisia neuvoja — luulen ainakin, että ne olivat hyväntahtoisia."
"Sire!"
"Te neuvoitte minua ottamaan uuden rakastajattaren Châteauroux-paran sijaan. Vakuutin teille silloin nimenomaan, etten enää halua aatelisnaista. Tämän päätöksen tekoon johti minua kaksi periaatetta. Ensiksikin minä tunnen enemmän kuin riittävästi hovin ja sen naiset. Heihin olen kyllästynyt. Sen naisen, jota nyt aion rakastaa, täytyy kuulua sellaiseen piiriin, jolla on sanottavana minulle jotakin uutta. Hänen on kohdeltava minua puhtaammalla eikä niin itsekkäällä rakkaudella kuin minun lähimmästä ympäristöstäni oleva nainen saattaa menetellä."
Kuningas keskeytti puheensa eikä pitkään aikaan virkkanut mitään. Sitten hän jatkoi lauhtuneempana vihastaan, mutta yhtä voimakkaalla äänenpainolla ja syvän vakavasti.
"Toiseksi te tiedätte, herttua, yhtä hyvin kuin minäkin ja ehkäpä paremminkin, kuinka suurta huomiota minun suhteeni Nesle-sisaruksiin ovat saaneet aikaan. Te tunnette maan hurskasmielisten taholta nousseen ankaran vastustuksen ja sen vastakaiun, minkä tämä vastustus on synnyttänyt yleisessä mielipiteessä. Se on opettanut minulle ja meille kaikille, että minun on kuitenkin kaikitenkin otettava lukuun kansan moraaliset tunteet. Varovaisuus on tarpeen, suurempi varovaisuus kuin ennen. Minä en saa sallia minkään uuden avioliittorikoksen tulla yleisesti tunnetuksi, jollen tahdo saattaa vaaraan sitä nimeä, jonka kansa minulle antoi vaikean sairauteni aikana Metzissä: Ludvig rakastettu. Mutta kuinka se voi käydä laatuun, jos valitsen rakastajattaren, joka kuuluu hovipiireihin ja on kaikkien katseiden esineenä?"
Ayen teki päällään myöntävän liikkeen.
"Ja sitten" — kyynillinen hymy väreili kuninkaan ilmehikkään suun ympärillä — "sittenhän on muistettava kuningatarta. Vaikka minä en otakaan lukuun hänen toivomuksiaan, niin on kuitenkin sydämeni asia säästää hänen majesteettinsa tunteita liian usein toistuvilta loukkauksilta, jo siitäkin yksinkertaisesta syystä, etten tahdo kadottaa tyttärieni myötätuntoisuutta. Kruununprinssiä en enää ota lukuun. Se äärimmäinen uskonnollinen käsitys, jonka herra Boyen de Mirepoix on häneen istuttanut, ja hänen epäjumaloiva rakkautensa äitiinsä määräävät hänet jo ennakolta minun kiivaimmaksi vastustajakseni. Dieu merci — minä en välitä siitä mitään — minä —"
Ludvig vaikeni äkkiä ja laski kätensä herttuan olkapäälle. Aivan toisessa äänilajissa hän sanoi.
"Nyt vakavat keskustelut syrjään! Sacré nom de Dieu me vietämme tänään häitä. Ja siinä on todellakin ilonaihetta. Milloin voimme lähteä kaupungintalolle, herttua?"
Ayen, joka oli riittävästi huomannut sanojen "vietämme häitä" kaksinaisen merkityksen, mietti hetkisen. Hän tunsi olevansa jossakin määrin vastuunalainen kuninkaan maltittomista teoista ja halusi hänkin puolestaan välttää kaikkea, mikä herätti huomiota, varsinkin, selkkausta kruununprinssin kanssa.