Ministeri nyökkäsi äänettömästi. Hän meni hiljaa sairaan huoneeseen.
Jeanne istui kuten ennenkin selkänojossa sängyssä patjojen varassa.
Nähtyään Choiseulin tulevan sisään hän kysyi raukealla äänellä:
"Mitä uutta, hyvä ystävä?"
Ministeri pudisti päätään ja istuutui hänen sänkynsä viereen.
Masentuneena ja epäröiden hän koetti saada jotakin sanotuksi.
"Teidän ei pitäisi ajatella ensinkään valtioasioita, markiisitar, vaan levätä", sanoi hän änkyttäen.
Jeanne hymyili surumielisesti.
"Sitä saan kohta tehdä — huomenna — tänään — ken tietää?"
Hän katsoi Choiseuliä suoraan silmiin. Muulloin aina kylmäkiskoinen ja tyyni mies näytti olevan omituisen mielenliikutuksen vallassa. Silloin Jeanne tiesi tarpeeksi.
"Te olette tullut sanomaan minulle, että hetki on tullut?"