Hänen täytyy etsiä turvaa kuninkaalta. Vain tämän luona hän tuntee olevansa turvassa. Hänen täytyy houkutella kuningasta antamaan lupaus, että hän saa jo tänään teatterinäytännön jälkeen jäädä Versaillesiin. Sinne Charles ei toki rohkene tulla.
Saavuttaakseen, mitä hän halusi saavuttaa, täytyi hänen tänään olla kahta kauniimpi, kahta iloisempi ja rattoisampi.
Hän huokasi keveästi. Hän ei tuntenut olevansa tänä iltana erityisen pirteä. Kevyt yskä vaivasi häntä vieläkin eikä käheys ottanut lähteäkseen. Sitten tuli lisäksi Tournehemin kirje ja sen tuomat järkyttävät tiedot.
Jeanne kävi hyvin miettiväksi. Niin hennon ruumiin kuin hänellä oli ei olisi aina helppo täyttää niitä vaatimuksia, jotka hänen osalleen tulivat, mikäli tahtoi ajan pitkään kahlehtia kuningasta.
Nopeasti hän taas karkoitti tämän ajatuksen. Eikö hän ole nuori? Eikö hänellä ole luja tahto, riittävän luja voittamaan kuin leikiten kaikki ruumiilliset ja sielulliset vastukset?
Hän meni peilin eteen. Hän näytti hirveän kalpealta. Vastoin tapaansa hän pani kasvoilleen hieman ihomaalia, kohenteli pyöreää avokaulusta kaartavia pitsejä ja pukunsa väljiä hihoja, tarkasteli kukilla ja silkkityllillä koristettua tukkaansa, jonka hänen majesteettinsa kuningattaren kamarirouva oli tänään kammannut, ja antoi tulen valossa välkähdellä niiden timanttien, jotka kuningas oli hänelle lahjoittanut ensimmäisen lemmenyön muistoksi.
Sitten hän joi lasista maitoa, joka oli häntä varten pantu pukupöydälle, ja otti muutamia tippoja sitä lääkettä, jota kotilääkäri oli jo hänen lapsena ollessaan määrännyt käheyttä vastaan.
Hän tiesi, että kuningas pani arvoa hänen äänensä sointuvaan kaikuun.
* * * * *
Ludvig ei ollut parhaimmalla tuulellaan. Jeanne näki sen ensi silmäyksellä. Oli jotakin, joka vaivasi häntä, luulottelu tahi todellinen tapahtuma. Hän oli niin hajamielinen, että tuskin näkyi huomanneenkaan Jeannen läsnäoloa.