"Ei ollenkaan politiikkaa!"
Jeanne tunsi pettyneensä. Hänen tarkoituksensa ei suinkaan ollut puhua ainoastaan rakkaudesta ja taiteesta kuninkaan kanssa.
Hän tiesi, että Ludvig mielellään työskenteli Maurepasin kanssa. Hän oli yksi niitä harvoja ministerejä, joka ymmärsi tehdä työn keveäksi ja miellyttäväksi kuninkaalle. Mitä oli tänään tapahtunut heidän välillään?
Jeanne kaipasi saada kuulla valtiokoneiston pyörien surinaa, tunkeutua sen salaisuuksiin, nähdä mitä muut eivät saaneet nähdä, tahtoi päästä siihen käsiksi jo tänään tai huomenna.
Ylihuomenna saisi rataslaitos jo pysähtyä tai käydä hänen mielikseen.
Ihan hänen hengityksensä salpautui salaisesta riemusta.
Mutta ensin oli oltava kärsivällinen. Kuninkaan huomaamatta hänen tarkoitustaan hänen oli päästävä yhä lähemmä ja lähemmä politiikkaa. Sitä varten aika ei vielä ollut kypsynyt. Ja tänään hänen täytyi ennen kaikkea olla varovainen.
Ludvig oli työntänyt ruo'an syrjään ja tyhjentänyt lasinsa yhdellä siemauksella. Jo lankesi uusia varjoja hänen kauniisiin, sinisiin silmiinsä, joissa ilon hetkinä saattoi olla niin hurmaavan kaunis ilme.
Jeanne kaatoi uudestaan kristallilasiin täyteläistä burundilaista, jota vastoin hän itse maisteli hieman imelää muskottiviiniä.
Kuningas tarttui hänen lasia pitelevään käteensä ja piti sitä hellästi omassaan.
"Sinun menestykseksesi, lapseni!"