Rouva Poisson kuivasi kyyneleitään.
"Ehkä olet oikeassa, rakkaani. Olethan sinä viisaampi kuin me muut yhteensä, rakas Jeanne."
Hän hyväili ja suuteli kaunista lastaan.
"Herra de Tournehem", sanoi hän sitten kääntyen sukulaiseensa päin teeskennellyn sirosti.
Tournehem kumarsi samalla tavalla, kasvoilla se kevyt, rakastettava iva, joka oli hänelle ominaista.
"Rouva Madeleine Poisson?"
"Poisson kirjoittaa tänään aivan lyhyesti ja viittaa erääseen kirjeeseen, jonka hän on teille lähettänyt luullakseni Reiniltä kuriirin mukana. Hän sanoo selittäneensä siinä asiansa. Millä kannalla hänen asiansa nyt on?"
Myöskin Jeanne nousi uunin äärestä ja meni herra Le Normantin luo.
"Niin, kuinka isä raukan käy? Pitäisi tosiaankin tehdä paljoa enemmän, jotta hänen pitkä karkoituksensa saataisiin peruutetuksi. Pâris-veljekset, joiden puolesta hän oikeastaan on uhrannut itsensä, voisivat todellakin puuhata enemmän hänen hyväkseen."
"No, no, rakas Jeanne, me emme saa asianmukaisen rakkaudenkaan takia arvostella isäsi syyllisyyttä liian vähäiseksi. Hän on muonituslautakunnan jäsenenä tehnyt ehkä paljonkin kauppoja omiin nimiinsä."