Tournehem tarttui taas keskustelun aiheeseen, välittämättä sen enempää Madeleine Poissonin kiivaista mielenpurkauksista. Kahdenkymmenen neljän vuoden kuluessa hän oli niihin tottunut.
"Muuten ei Poissonilla ole ensinkään huonot päivät. Hänen matkansa Reinille, jonne Pâris-veljekset lähettivät hänet viime viikolla toimittamaan erästä salaista tehtävää, näyttää sukeutuvan aika tuottavaksi. Poisson on viisas, kunnianhimoinen ja hienostunut ja sukeltaa kohta taas pinnalle."
"Suokoon Jumala ja pyhä neitsyt, että niin tapahtuisi!" Rouva Poisson nosti hurskaasti silmänsä salongin kattoa kohden. "Olen tänään jo kolme kertaa polvistunut rukoustuoliin hänen puolestaan."
"Toivokaamme, ettei se olisi ollut turhaa", lohdutti Le Normant ivallisesti. Hän lisäsi matalalla äänellä: "Tehän tiedätte, Madeleine, että syntisten rukoukset miellyttävät taivasta enemmän kuin vanhurskaiden!"
Rouva Poisson ei ollut kuulevinaan, mitä hän sanoi, mutta se ei estänyt häntä heittämästä Tournehemille kiemailevaa katsetta yhä vieläkin lumoavan kauniista silmistään.
Jeanne, jolla oli taito nähdä ja kuulla kaikki silloinkin, kun hän näytti askartelevan kokonaan muissa asioissa, oli tajunnut Tournehemin matalalla äänellä lausumat sanat ja äidin silmäniskun, vaikka oli seisonut hyvän aikaa loitompana ikkunan ääressä.
Taas valtasi hänen mielensä sama ajatus, joka usein ennenkin oli häntä vaivannut: olisikohan Tournehem, tuo hienostunut ja sivistynyt mies, joka isän poissa ollessa oli antanut hänelle niin perusteellisen kasvatuksen ja jota hän piti niin älykkäänä ja harkitsevana, lopultakin hänen oikea isänsä?
Ajatuksiinsa vaipuneena hän painoi otsansa jäätynyttä ikkunanruutua vasten. Mitä hyötyä oli miettimisestä? Hän ei luultavasti saisi koskaan tietää totuutta. Muuten ei tämä totuus vaikuttaisi pienintäkään muutosta hänen tunteissaan enemmän kuin tavassaankaan arvostella noita molempia miehiä.
Hän piti heistä kummastakin, lahjakkaasta, rajusta, karkeatekoisesta, pohjaltaan hyväsydämisestä Poissonista yhtä paljon kuin hienosta maailmanmiehestä Tournehemista.
Jos hän saavuttaisi elämänsä tarkoituksen, työskentelisi hän yhtä lujatahtoisesti molempien tulevaisuuden, onnen ja mahdollisen kuuluisuuden puolesta.