NIKKINEN (vihasesti). Mitä siinä sivullisten tulee tietää asiaan, (kohteliaammin) Mutta ehken nuorimies tuntee hyvin maisemat? Onko mielestänne siellä tukkia ja hirsiä?
ANTTI (kehasten). Kyllä niitä sieltä saatte molempia lajia.
NIKKINEN. Minä maksan kymmenen tuhatta; mitä siihen sanotte? Enempää en salosta maksa, en, en yhtä penniä. Viisi tuhatta maksan heti, jäännös kahden vuoden ajalla.
METSOLA. No, jos hänet tuota, möisin: vaikkapa lyödään kaupaksi!
NIKKINEN. Mutta nyt on toinen seikka, kuinka paksuun ottaa saa? Pituus se on meidän asia, kun latvan paksuus tiedetään.
METSOLA. No, senlaiset kuin herroille kelpaa, tokko ne hoikkia huolivatkaan?
(Honkanen ja Mäntynen puhelevat keskenään tehden vilkkaita eleitä).
NIKKINEN (sytyttäen sikarin). Ja kolmen vuoden otto-aika?
METSOLA (välinpitämättömästi). Se lienee yhden tekevää, kunhan otatte omanne pois.
NIKKINEN. Mitä mieltä emäntä on, joko päätetään nyt kauppa? (kaataa konjakkia pikareihin).