SANNA. Olkoon niin sitte minustakin nähden.
NIKKINEN (innostuneena). Tuossa käsi, isäntä, tukkikauppa on päätetty! (lyövät kättä) Emäntä myös, tuohon käteen!
HONKANEN (erottaen kädet). Ja kauppa pysyy kuin Jyrin päivä!
METSOLA. "Sanasta miestä, sarvesta härkää" sanoo vanha sananparsi
(Ottaa lasin ja kipauttaa Nikkisen lasin kanssa — ryyppäävät).
Seitsemästoista kohtaus.
EDELLISET, ANNA ja TIINA.
(Anna kantaa tarjotinta, jolla on kahvikupit, sokeri- ja kerma-astiat, jotka asettaa pöydälle; Tiina, kantaen kahvipannua Annan perässä, antaa pannun Sannalle, joka alkaa kaataa kahvia kuppeihin).
NIKKINEN. Juokaa nyt litkoja, naapurit hyvät, minä teen kauppakirjamme, (ottaa kapsäkistään paperit, musteen ja kynän pöydälle) Täällä on vielä pullo lisää, jos yksi käynee vähäksi, (nostaa uuden tinakaulapullon pöydälle) Ottakaa vaan, että korvissa soipi, tukkikaupan muistoksi! (Alkaa kirjoittaa) Kyllä nämä pian valmistuvat; ne ovat, näet, valmiiksi "präntätyt", senkun vähän täyttelen.
(Nikkinen kirjoittaa. Miehet, paitsi Antti, tekevät pöydän toisessa päässä puolikuppisia, niitä maistellen. Antti ja Anna puhelevat hiljaa keskenään. Sanna maistelee tuon tuostakin Metsolan kupista. Tiina seisoo vähän loitommalla yksin. Vähän aikaa äänettömyyttä).
SANNA (ojentaen kuppia Tiinalle). Maista nyt sinäkin, Tiina, vähän tukkikaupan muistoksi!