HONKANEN (reippaasti). Hitto vieköön, minä sen annan, teenkin oikein oivallisen. (Panee konjakkia kuppiin).
SANNA. Se on meidän piikamme.
HONKANEN. Olkoon vaan, emäntä hyvä, mutta ei se ole tuohesta piiankaan suu. (Tarjoo Tiinalle kuppia) Otapas tuosta, karjahurri, tukkikaupan muistoa!
TIINA (ottaa kupin, mutta pitää sitä epäillen kädessään). Jos se on mitä?…
HONKANEN (leikkisästi). Niinkö lemmen juomaa? Juo vaan pois, tyttöseni, kyllä se on sitä joka lämmittää.
SANNA. Maista vaan Tiina, ei se myrkkyä ole!
TIINA (ryyppää vähän). Kiitoksia, hyvä vieras! (Antaa kupin
Honkaselle).
MÄNTYNEN (iloisesti). Siinä se on sussu valmis sinulta ensi uittoaikana. Vakka se vaan kannen löytää, hah hah haa, kannen löytää.
HONKANEN (taputtaen Tiinaa olkapäähän). Se on tietty! Nuorella pojalla olla pitää parempaa kuin viina.
METSOLA. Oletteko sitten poikamies?