ANNA (kastelee ikkunan ääressä olevia kukkasia ja hyräilee itseksensä).
Minä olen yksin täällä
Niinkuin lintu oksan päällä,
Kaukana on ystävän',
Siit' on murhe mielessän'.
Toinen kohtaus.
ANNA, SANNA (joka on tullut hyräilyn aikana keittiön ovesta).
SANNA (nuhdellen). Sinä täällä yhä hyräilet ja huoletonna kastelet vaan kukkiasi; eletään vain kuten vallasväki. Tulisit auttamaan nyt hieman askareissa.
ANNA (välinpitämättömästi). Tarvitseehan nämä kukkasetkin vähän kostuketta kuumalla ajalla.
SANNA (harmitellen). Eikä kuulu isääkään tulevaksi… on se kummallista kuinka viipyy kauan.
ANNA. Eipä hän asioitta viivy; lienee kokouksia siellä kirkolla.
SANNA (närkästyneenä). Lienee ryyppytoverina enempi heidän keskuudessaan siellä suosittu, nyt kun rahaakin on viljemmalta kaikkia juotella ja ravita… Alan jo tulla kärsimättömäksi.
ANNA (lopettaen kastelemisen). Nyt lähden tupatöissä teitä auttamaan.