METSOLA (kiljasee). Se on tietty! Järjestystä täytyy valvoa. —
Toisenlainen komento se tulee tästä puoleen olemaan meidän talossa.
Annan täytyy kotosalla olla, täällä auttaa aina sinua, minä tuota
tästälähin olen ulkotöissä itse mukana.
SANNA. Tuohan kuuluu perin järkevältä, ehkä sitte työtkin sujuvat paremmin. Kun olet itse töissä mukana, niin eivät edes piikapuolet juokse tuolla pitkin jokirantoja.
(Ottaa kontin ja menee keittiöön).
Viides kohtaus.
METSOLA (kävelee). Oikeinpa jo eukko tuskittelee koko emäntähommia… mutta lieneekin hän siinä oikeassa, hittokos ne kaikki käsittää! Ruokavarat menevät kaikki, haihtuvat kuin tuhka tuuleen; rahavähät, mitä niistä tulee, tuskin riittävät kahviksi. (Mielissään). Mutta kyllä sen nyt sydän lauhtuu, jahka kontista lahjat löytää.
Kuudes kohtaus.
METSOLA, HONKANEN (tulee eteisestä kantaen Nikkisen kapsäkkiä).
HONKANEN. Jopahan tuli isäntäkin kotiin! Herra lähetti nyt tänne tavaransa, kohta tulee itse perässä. (Asettaa kapsäkin pöydän alle ja sitte kättelee Metsolaa). Mitäs kirkolle kuuluu?
METSOLA. Kaikki hyvin, kestit oivalliset, meni tuolla minne tahansa vaan.
HONKANEN. Mihinkä tuota komiteaan se isäntä nyt tuli valituksi?
Sonniyhdistykseenhän ne viimeksi taisivat teidät valita?