HONKANEN (hyväilee Tiima). Ikuisesti olet kihlattuni!
SANNA (huokaillen, kädet ristissä). Suokoon Luoja onnea liitollenne!
METSOLA (vakavasti). Totisesti tapahtukoon niin.
ANNA (joka kihlausajan on katsonut peräikkunasta ulos). Herran kummat, nähkää, vieraita tulee! Juuri astuvat jo pihalle.
(Haiset kiiruhtavat kaikki keittiöön; Metsola ja Honkanen
eteisen kautta ulos. Näyttämö hiukan aikaa tyhjänä).
Kahdeksas kohtaus.
METSOLA, sitten NIKKINEN ja SUTKI (tulevat, puettuina vaaleihin
kesäpukuihin, sormikkaat ja kepit kädessä).
METSOLA (kumartelee raapien jalallaan eteisen ovella). Vieraat ovat hyvät… tuota, herrat hyvät, käykää nyt vaan tänne sisälle!…
NIKKINEN. Talo alkaa jo näyttää talolta, niin ulkoapäin kuin sisältäkin. (Panee kepin nurkkaan ja vetää sormikkaat käsistään, katselee ympäri huonetta).
SUTKI. Tosiaankin! Kerrassaan sievät huoneet. Kyllä tämä on tullut maksamaan?