ANNA (säpsähtäen, lausuu totisena). Terve tulemasta, Tiina kulta!
TIINA (kättelee iloisesti). Kuinka jaksat? Tulin tietämään. Olet ollut kuin elävältä kuollut.
ANNA (murheellisena). Tulit ihkasen kuin kutsuttuna, sillä omantunnon vaivat sydäntäni kourivat. Tarvitseisin, raukka, lohdutusta!
TIINA (iloisena). Sitä saat nyt minulta kylliksesi! (pyörähyttää Annaa ympäri) Olen oikein ilon tuulella. Et usko, Anna, miten hauska meillä oli talkoissa illalla. (Nauraen) Siellä oli ilo ylimmillänsä, tanssittiin ja lyötiin leikkiä.
ANNA (väsyneesti naurahtaen). Tiina hyvä, älä puhu noista… sydäntä ne enemmän kirveltää. (Ystävällisesti) Sinä Tiina, lienet hyvin onnellinen? Olet aina iloinen kuin leivo!
TIINA (kehasee iloisena). Olen kyllä ollut onnellinen. Tyytyväinen olen mieheeni! (Nauraen) Ei se paljon minua komentele.
Viides kohtaus.
ANNA, TIINA, HURRI (tulee ulkoa, viinapullo taskussa, humalaisena ja hatunreuhka kallollansa päässä).
HURRI. Hyvää päivää, hyvät mööpelit! Onko herrasväki kaikki kotosalla?
TIINA. Mitä se Hurri taaskin hurjailee?