ANTTI (kävellen). Sen teki hyväluontoisuus ja viina, markkinamatkat sekä kestit muut.
Neljästoista kohtaus.
EDELLISET, TIINA (tulee keittiöstä), METSOLA ja
HONKANEN (tulevat ulkoa).
TIINA (iloisesti). Näkeepä vanhaa leipätoveria! Terve, terve Antti,
(Kättelee) Kuinka jaksetaan?
ANTTI. Niinkuin märkä palaa, meillä jaksetaan! (Katsahtaen Tiinaan ja
Honkaseen) Mutta teillä lienee lempi liekissänsä? —
TIINA (nauraen). Niin se onkin! Onnittele vaan! (Hyväilee Honkasta)
Mies on minulla hyvä, tuskin vertaistansa!
ANTTI (naurahtaen). No olkoon onneksi vaan kauppanne! Paljon lapsia ja vähän leipää.
ANNA (nauraen). Aina muistat Tiinaa kiusotella. Olisit edes sanonut: vähän lapsia ja paljon leipää.
ANTTI. Mikä rikkaitten nyt on potkiessa, vaikka lapsilauman saisivat ympärilleen. Eikö liene tukkikaupparahaa isännältä osa jo heillekin liukunut maksaessa Tiinan osinkoja.
METSOLA. Onpa, on se oikein sanottuna. Lopputerssaali metsävaroistani suli, suoraan sanottuna, Honkaselle.