Vaikka Aziz tavallisesti närkästyikin helposti, ei häntä tällä kertaa näyttänyt mikään voivan suututtaa. Siivet, jotka kannattivat häntä, eivät väsyneet, sillä hän oli nyt mogulikeisari, joka oli täyttänyt velvollisuutensa. Istuen norsunsa selässä hän näki, kuinka Marabar-kukkulat vähitellen häipyivät etäisyyteen, ja ikäänkuin hän olisi tarkastellut valtakuntansa piiriä hän silmäili synkkää takkuista tasankoa, norsun kylkien heikkoa nytkähtelyä, valkoisia temppeleitä, matalia hautakumpuja, lempeästi hymyilevää taivasta ja tuota käärmettä, joka oli aivan puunoksan näköinen. Hän oli tehnyt kaikkensa huvittaakseen vieraitaan, ja jos he tulivat myöhään ja lähtivät varhain, ei hän voinut sille mitään. Rouva Moore nukkui ja hänen ruumiinsa huojui edestakaisin norsunsatulassa Muhammed Latifin pitäessä lujasti ja kunnioittavasti häntä sylissään. Ja hänen vieressään istui Fielding, jota hän nyt ajatuksissaan alkoi nimittää »Cyriliksi».
— Aziz, oletteko jo laskenut, mitä tämä huviretki tulee teille maksamaan?
— Hiljaa, rakas ystävä, älkäämme puhuko siitä asiasta. Useita satoja rupioita. Kun lasku on valmis, tulee siitä hirvittävä, koska ystävieni palvelijat ovat petkuttaneet minua kaikin mahdollisin tavoin, ja mitä taasen norsuun tulee, näyttää se syövän kultaa. Voin kai luottaa siihen, ettette kerro tätä kenellekään? Ja M.L. — käyttäkäämme kirjaimia, koska hän kuuntelee — on pahin heistä kaikista.
— Sanoinhan sen teille.
— Ah, hän on sinänsä erinomainen, mutta hänen epärehellisyytensä saattaa minut vararikkoon.
— Mutta sehän on ennenkuulumatonta, Aziz.
— Eikö mitä! Olen toden totta hyvin ihastunut häneen, koska hän on tehnyt vieraitteni olon mukavaksi, ja velvollisuuteni on sitäpaitsi käyttää häntä, koska hän on serkkuni. Jos rahoja meneekin, niin kyllä niitä tuleekin. Mutta jos rahat jäävät kukkaroon, tulee kuolema. Oletteko ennen kuullut tätä erinomaista urdulaista sananlaskua? Luultavasti ette, koska olen juuri keksinyt sen.
— Minun sananlaskuni ovat seuraavat: »Säästetty penni on ansaittu penni. Oikealla ajalla annettu lyönti vähentää lyöntejä kymmenellä. Katsokaa, ennenkuin hyppäätte!» Ja niiden varassa lepää Englannin maailmanvalta. Ette voi milloinkaan karkoittaa meitä, ymmärrättekö, ennenkuin lakkaatte käyttämästä M.L:ää ja hänenlaisiaan.
— Karkoittaako teitä? Mitäpä minä välitän niin alhaisesta tehtävästä? Tehkööt valtiomiehet sen. Kun minä olin ylioppilas, voin kyllä kiihdyttää itseni vihaan kirottuja kansalaisianne kohtaan. En kielläkään sitä, mutta jos he vain antaisivat minun harjoittaa rauhassa ammattiani eivätkä olisi julkisesti epäkohteliaita minua kohtaan, en vaatisi heiltä nykyjään mitään muuta.
— Mutta sehän ei ole totta, koska otatte heitäkin mukaanne huviretkelle.