— Hyvä, tehdään niin. Tulkaa nyt, Aziz, rakas ystävä; tässä ei ole mitään suremista, koska tässä on nähtävästi tapahtunut erehdys.
— Tohtori Aziz, tahdotteko olla ystävällinen ja tulla mukaani? Meillä on umpinaiset vaunut.
Nuori mies nyyhkytti — muuta ääntä hän ei ollut vielä päästänytkään — ja yritti päästä radalle vaunun toisessa seinässä olevasta ovesta.
— Älkää pakottako minua käyttämään väkivaltaa! huusi herra Haq.
— Hyväinen aika! huudahti Fielding, jonka hermot eivät enää kestäneet. Hän tarttui Aziziin, veti hänet takaisin, ennenkuin mitään huomiota oli herätetty, ja pudisteli häntä kuin lasta. Vielä sekunti ja hän olisi päässyt radalle, vihellyspillit olisivat alkaneet soida ja ihmismetsästys olisi ollut täydessä käynnissä. — Rakas ystävä, lähtekäämme yhdessä herra McBryden luo tiedustelemaan, mistä tämä kaikki johtuu. McBryde on ystävällinen mies, koko juttu on pelkkä erehdys, hän tulee pyytämään teiltä anteeksi. Mutta älkää esiintykö kuin olisitte rikoksellinen.
Minä selvitän
— Lapseni ja nimeni! mutisi Aziz. Hänen siipensä olivat katkenneet.
— Se ei voi tulla kysymykseenkään, kyllä tämän asian teidän puolestanne.
— No, Jumalan kiitos, hän tulee mukaan! huudahti ylikonstaapeli.
He lähtivät keskipäivän kuumuuteen käsikoukussa. Asemalla vilisi ihmisiä. Matkustajia ja kantajia hyökkäsi esille jokaisesta vaunun ovesta, useita virkamiehiä oli saapuvilla ja vielä enemmän poliiseja. Ronny saatteli rouva Moorea, Muhammed Latif alkoi kovasti valittaa ja ennenkuin he olivat ehtineet tunkeutua sekasortoisen joukon läpi, oli Turtonin mahtava ääni kutsunut Fieldingin syrjään, ja Aziz vietiin yksinään vankilaan.