— Toivon Callendarin piakkoin voivan antaa meille tietoja.
— En voi ymmärtää, miten tämä kysymys voidaan lukea välttämättömiin kysymyksiin, sanoi rouva Turton.
— Pyytäisin kaikkia naisia nyt hyväntahtoisesti poistumaan tupakkahuoneesta? huusi Turton taputtaen jälleen käsiään. — Ja muistakaa sanani. Teidän pitää auttaa meitä näiden pahojen aikojen läpi, ja te voitte tehdä sen siten, että käyttäydytte kuten normaaliaikoinakin. Muuta en pyydä. Voinko luottaa teihin?
— Ehdottomasti, Burra Sahib, sanoivat kuorossa jännittyneet, levottomat naiset. He poistuivat huolestuneina, mutta ylpeinä, vieden rouva Blakistonin keskellään kuin pyhän liekin. Piiripäällikön yksinkertaiset sanat olivat muistuttaneet heitä siitä, että hekin muodostivat valtakunnan etuvartion. Heidän Adelaa kohtaan osoittamansa myötätuntoisen rakkauden rinnalle tuli muuan toinen tunne, joka ajan oloon tukahduttaisi edellisen. Sen ensimmäiset merkit olivat vähäpätöiset ja arkipäiväiset. Rouva Turton teki äänekkäitä leikillisiä huomautuksia pelatessaan bridgeä ja rouva Lesley alkoi nyplätä kaulahuivia.
Naisten poistuttua tupakkahuoneesta piiripäällikkö istuutui pöydänkulmalle voidakseen johtaa puhetta muodollisuuksitta. Ristiriitaiset ajatukset taistelivat ylivallasta hänen sisimmässään. Hän tahtoi kostaa neiti Questedin puolesta ja rangaista Fieldingiä, mutta käyttäytyä silti täysin puolueettomasti. Hän tahtoi antaa raippoja jokaiselle näkemälleen alkuasukkaalle, mutta pidättyä tekemästä mitään sellaista, joka aiheuttaisi kapinan ja tekisi sotaväen väliintulon välttämättömäksi Häntä oikein peloitti kutsua avukseen joukkoja; sotilaat saavat aikaan järjestyksen yhdessä asiassa, mutta sotkevat tusinan muita sekä nöyryyttävät mielellään siviiliviranomaisia. Muuan upseerikin oli läsnä kokouksessa sinä iltana eräs luutnantti, joka oli eksynyt sinne jostakin gurkharykmentistä. Hän oli hieman juovuksissa ja piti itseään kohtalon lähettämänä. Piiripäällikkö huokaisi. Tässä ei näyttänyt olevan mitään muuta tehtävissä kuin turvautua neuvotteluihin ja myönnytyksiin entiseen tapaan. Hän toivoi takaisin noita hyviä vanhoja aikoja, jolloin englantilainen voi ottaa kunniansa omiin käsiinsä tarvitsematta pelätä jälkiseurauksia. Nuori Heaslop raukka oli astunut askeleen siihen suuntaan kieltäytymällä hyväksymästä takuuta, mutta piiripäällikön mielestä nuori Heaslop raukka ei ollut menetellyt siinä oikein viisaasti. Siitä ei olisi seurauksena ainoastaan se, että Nawab Bahadur ja muut suuttuivat, vaan sekin, että Indian hallitus puuttuisi asiaan ja loppujen lopuksi Englannin parlamenttikin. Hänen täytyi koko ajan pitää mielessään, ettei Aziz ollut vielä syyllinen lain kannalta, ja tämä ponnistus väsytti häntä.
Toiset, joiden edesvastuu ei ollut niin suuri, saattoivat käyttäytyä luonnollisesti. He olivat alkaneet keskustella »naisista ja lapsista» — ilmaisumuoto, joka muutamia kertoja toistettuna voi viekoitella miehisen sukupuolen menettämään malttinsa. Jokainen tunsi, että kaikki se, mitä hän rakasti enimmän maailmassa, oli vaarassa ja huusi kostoa, ja neiti Questedin kylmät, melkein tuntemattomat piirteet katosivat niiden kasvojen tieltä, jotka olivat kullekin suloisimmat ja lämpimimmät hänen yksityisessä elämässään. »Tässä ovat naiset ja lapset kysymyksessä», toistelivat he. Piiripäällikkö tiesi, että hänen pitäisi estää heitä kiihtymästä, mutta ei hennonnut tehdä sitä. »Meidän pitäisi pakottaa heidät antamaan panttivankeja», ja niin edespäin. Useimmat näistä naisista ja lapsista matkustaisivat parin päivän kuluttua vuoristoon, mutta nyt ehdotettiin, että heidät lähetettäisiin sinne heti ylimääräisellä junalla.
— Hyvä ehdotus, huudahti luutnantti. — Meidän täytyy saada tänne sotaväkeä ennemmin tahi myöhemmin. (Ylimääräiset junat ja joukko-osastot kuuluivat hänen mielestään yhteen.) Tätä ei olisi milloinkaan tapahtunut, jos Barbas-vuoret olisivat olleet sotilasvalvonnan alaisia. Ei olisi tarvittu muuta kuin asettaa muutamia sotamiehiä luolan suulle.
— Rouva Blakiston toivoo, että meillä olisi edes muutamia englantilaisia sotilaita täällä, huomautti joku.
— Englantilaisista ei ole mihinkään! luutnantti huudahti horjahtaen hieman uskollisuudestaan. — Tämä maa tarvitsee alkuasukasjoukkoja. Tuokaa tänne parhaita alkuasukastyyppejä, gurkhia, raiputeja, sikhejä, marathalaisia, bhilejä, afrideja, pathaaneja ja vaikkapa basaarien roskaväkeäkin, kunhan heille vain toimitetaan oikeat johtajat. Minä voisin saada heidät vaikka mihin.
Piiripäällikkö nyökäytti hänelle ystävällisesti sanoen omilleen: — Älkää ottako aseita mukaanne lähtiessänne kaupungille. Haluan, että kaikki menee tavallista menoaan, kunnes ilmaantuu aihetta vakavampiin toimenpiteisiin. Lähettäkää naiset vuoristoon, mutta tehkää se tyynesti, älkääkä taivaan nimessä puhuko mitään ylimääräisistä junista, ajattelittepa tahi tunsittepa mitä tahansa. Minullakin voi olla tunteita. Muuan indialainen on tehnyt — häntä syytetään eräästä rikoksesta. Hän näpsäytti lujasti sormellaan otsaansa ja kaikki ymmärsivät hänen tuntevan yhtä syvästi kuin hekin, rakastivat häntä ja päättivät olla lisäämättä hänen vaikeuksiaan. — Toimikaa toistaiseksi, kunnes lisää tosiseikkoja tulee ilmi, ikäänkuin jokainen indialainen olisi enkeli.