— Mahdollista. En takaa mitään. Minua ei pidä kiusata niin monilla kysymyksillä, Lesley.
— Suo anteeksi.
— Heaslop saapuu tänne tuossa paikassa.
Kun he kuulivat Heaslopin nimen, kirkasti hieno, kaunis ilme jälleen heidän kasvojaan. Neiti Quested oli vain uhri, mutta nuori Heaslop oli marttyyri, hän oli saanut kärsiä kaiken pahan, jonka oli suunnannut heitä kaikkia kohtaan se maa, jota he olivat koettaneet hyödyttää. Ja heitä harmitti, etteivät he voineet tehdä hänelle minkäänlaista vastapalvelusta; heistä tuntui niin nololta istua kaikessa levossa ja rauhassa odottamassa oikeuden tuomiota.
— Toivon Jumalan nimessä, etten olisi antanut verrattomalle apulaiselleni lomaa! Minun olisi mieluummin pitänyt repiä kieli suustani. Tunnen olevani vastuussa tapahtumasta, ja se kiusaa minua. Kielsin ensin, mutta mukauduin sitten. Niin tein, pojat, niin tein.
Fielding otti piipun suustaan näyttäen miettiväiseltä, Callendar, joka luuli hänen pelkäävän, jatkoi: — Olin tullut siihen käsitykseen, että joku englantilainen lähtisi mukaan retkelle, ja senvuoksi myönnyin.
— Teitä ei moiti kukaan, hyvä Callendar, sanoi piiripäällikkö katsoen alas. — Me olemme kaikki syyllisiä sikäli, ettemme ymmärtäneet retken vaarallisuutta emmekä estäneet sitä. Tiesin itsekin siitä; me lainasimme automme aamulla naisille, että he pääsisivät asemalle. Sillä tavalla olemme kaikki syyllisiä, mutta teitä kohtaan erikseen ei ole ilmaantunut syytöksen varjoakaan.
— En ajattele niin. Toivoisin, että voisin. Vastuunalaisuus on jotakin kamalaa enkä minä pidä sellaista ihmistä minkään arvoisena, joka koettaa päästä siitä. Hänen silmänsä olivat kohdistuneet Fieldingiin. Kaikki ne, jotka tiesivät Fieldingin luvanneen lähteä mukaan, mutta myöhästyneen junasta, säälivät häntä; muutahan ei voi odottaakaan, kun antautuu alkuasukasten seuraan; se loppuu aina jollakin tavoin häpeällisesti. Piiripäällikkö, joka tiesi enemmän, vaikeni, sillä virkamiehenä hän toivoi vieläkin, että Fielding astuisi riviin. Keskustelu siirtyi jälleen naisiin ja lapsiin, ja sen varjolla majuri Callendar otti luutnantin haltuunsa asettaen hänet syötiksi opettajalle. Teeskennellen olevansa enemmän juovuksissa kuin olikaan luutnantti alkoi ladella loukkaavia vihjauksia.
— Oletteko kuulleet mitään neiti Questedin palvelijasta? aloitti majuri jälleen.
— En. Mitä hänestä puhutaan?