— Heaslop oli varoittanut eilen illalla neiti Questedin palvelijaa päästämästä emäntäänsä näkyvistään. Mutta vanki sai vihiä siitä ja houkutteli hänet jäämään kotiin. Lahjoi hänet yksinkertaisesti. Heaslop on juuri saanut tietää koko jutun, nimet ja lahjuksen suuruuden. Muuan noiden ihmisten huonomaineinen parittaja oli maksanut rahat. Hänen nimensä on Muhammed Latif. Sen verran palvelijasta. Mutta kuinka oli englantilaisen laita — tämän meidän ystävämme? Kuinka he pääsivät hänestä? Oliko siinäkin raha kysymyksessä?
Fielding nousi seisoalleen muminan ja huutojen tukemana, sillä kukaan ei vielä ollut epäillyt hänen rehellisyyttään.
— Ah, pyydän anteeksi, sanani käsitettiin väärin, majuri sanoi ärtyisästi. — En tarkoittanut ollenkaan sitä, että he lahjoivat herra Fieldinginkin.
— Mitä sitten tarkoititte? kysyi Fielding.
— He maksoivat tuolle toiselle indialaiselle, Godbolelle, jotta hän myöhästyttäisi teidät. Hän luki rukouksiaan. Minä tunnen nuo rukoukset.
— Tämähän on naurettavaa! Fielding istuutui jälleen vapisten raivosta; toinen indialainen toisensa jälkeen vedettiin lokaan.
Ammuttuaan ensimmäisen järeän ammuksensa majuri ryhtyi laukaisemaan toista: — Heaslop on saanut selville erään asian äidiltäänkin. Aziz oli palkannut kokonaisen indialaisjoukon tukahduttamaan hänet erääseen luolaan. Se teki lopun hänestä tahi olisi ainakin tehnyt, ellei hän olisi päässyt sieltä pois. Hienosti suunniteltua, vai mitä? Oikein sievästi. Siten hän saattoi toteuttaa tyttöön kohdistuneet suunnitelmansa. Hän, neiti ja muuan opas, jonka tuo samainen Muhammed Latif oli hankkinut. Opas on kadoksissa. Sievää! Ylilääkärin ääni muuttui käheäksi. — Nyt ei kellään ole aikaa istua kädet ristissä. Tässä täytyy toimia. Kutsukaa joukot tänne ja puhdistakaa basaarit!
Majurin purkauksiin ei tavallisesti suhtauduttu vakavasti, mutta tällä kertaa hän teki kaikki levottomiksi. Rikos oli nähtävästi pahempi, kuin he olivat kuvitelleet. Fielding unhotti vihansa ajatellessaan Godbole raukkaa; paha levisi kaikille suunnille, se näytti elävän omaa elämäänsä, huolimatta indialaisten puheista ja teoista, ja hän ymmärsi jo paremmin, miksi Aziz ja Hamidullah olisivat mieluimmin kuolleet. Hänen vastustajansa huomasi hänen joutuneen pulaan ja arveli voivansa hyökätä rohkeammin.
— Otaksun, ettei mitään siitä, mitä täällä puhutaan, leviä muualle, hän sanoi iskien silmää Lesleylle.
— Kuinka niin? Lesley kysyi.