— Muuten vain. Kuulin kerrottavan, että eräs täällä nyt läsnäoleva kerhonjäsen olisi käynyt tervehtimässä vankia iltapäivällä. Ei voi juosta kilpaa jäniksen eikä metsästää koirien kanssa, ei ainakaan tässä maassa.
— Onko täällä sitten joku, joka haluaa sitä?
Fielding oli varuillaan, ettei häntä petettäisi toista kertaa. Hänellä oli kyllä jotakin sanottavaa, mutta hän halusi itse valita sopivan hetken. Hyökkäys epäonnistui, koska piiripäällikkö ei kannattanut sitä. Huomio kääntyi hänestä hetkiseksi muualle. Alkoi jälleen kuulua naisten ääntensorinaa. Ronny oli avannut oven.
Nuori mies näytti rasittuneelta ja surulliselta, mutta tavallista miellyttävämmältä. Hän kunnioitti aina päälliköltään, mutta nyt se tuli suoraan hänen sydämestään. Hän näytti pyytävän heidän suojelustaan kärsimänsä loukkauksen johdosta, ja kuin vaistomaisesta kunnioituksesta kaikki nousivat seisoalleen. Mutta virallisuus myrkyttää Idässä jokaisen inhimillisen teon. Samalla kuin he kunnioittivat häntä, he tuomitsivat Azizin ja Indian. Fielding tunsi sen ja jäi istumaan. Teko oli kömpelö ja naurettava ja ehkäpä tyhmäkin, mutta hän tunsi olleensa välinpitämätön tarpeeksi kauan ja joutuvansa väärään uomaan, ellei hän asettuisi vastarintaan. Ronny, joka ei ollut nähnyt häntä, sanoi käheällä äänellä: — Ah, istuutukaa kaikki, tahdon vain kuulla päätöksenne.
— Heaslop, olen juuri kehoittanut heitä välttämään kaikkia mielenosoituksia, sanoi piiripäällikkö anteeksipyytävästi. — En tiedä, tuntuuko teistä samalta kuin minusta, mutta niin käsitän minä tilanteen. Sitten kuin tuomio on julistettu, on asia toisin.
— Te ymmärrätte sen varmasti parhaiten; minulla ei ole minkäänlaisia kokemuksia, Burra Sahib.
— Kuinka äitinne jaksaa, rakas ystävä?
— Kiitoksia, paremmin. Kunpa vain kaikki istuutuisivat!
— Muuan on istunut koko ajan, huomautti nuori upseeri.
— Ja majuri on juuri tuonut meille ilahduttavia tietoja neiti
Questedistä, jatkoi Turton.