— Aivan niin; minä olenkin tyytyväinen, sanoi majuri Callendar.
— Olitte aikaisemmin levottomampi, majuri Callendar, vai mitä? Juuri siksi en hyväksynyt takuuta?
Callendar nauroi ystävällisesti ja tuttavallisesti ja sanoi: — Heaslop, Heaslop, kun joku tämän jälkeen tahtoo antaa takuun, soittakaa ensin vanhalle tohtorille. Hänen hartiansa ovat leveät, ja näin meidän kesken sanoen teidän ei pidä suhtautua vanhan tohtorin mielipiteeseen ylen vakavasti. Hän on kyllä suuri hölmö, sen voi epäröimättä sanoa, mutta hän tekee kaiken voitavansa, jotta miestä ei laskettaisi pois putkasta. Hän keskeytti teeskennellyn kohteliaasti. — Ah, hänellähän on eräs ystävä täällä!
— Luutnantti huusi: — Nouskaa seisoallenne, sika!
— Herra Fielding, mistä oikeastaan johtuu, ettette noussut seisoallenne? sanoi piiripäällikkö sekautuen vihdoinkin riitaan. Fielding oli odottanut hyökkäystä ja hänen täytyi vastata siihen.
— Saanko selittää asian, sir?
— Tietysti.
Tyynesti ja hilliten itsensä täydellisesti, vapaana nuoruuden ja kansallisvihan huumauksesta, opettaja teki jotakin, mikä hänen mielestään oli verraten yksinkertainen asia. Hän nousi seisoalleen ja sanoi: — Luulen, että tohtori Aziz on viaton.
— Teillä on täysi oikeus ajatella niin, mutta, suokaa anteeksi, riittääkö se syyksi, jonka perusteella voitte loukata herra Heaslopia?
— Saanko lopettaa selitykseni?