— Mitä, lapseni?
— Jos menehdynkin, ei se merkitse mitään. Muutamissa oikeusjutuissa se vaikuttaisi epäedullisesti, mutta ei tässä. Tilanne on mielestäni tällainen: minä voin oikeastaan käyttäytyä kuinka tahansa, voin itkeä ja voin olla naurettava, mutta olen kuitenkin aivan varma tuomiosta, ellei herra Das ole hirvittävän väärämielinen.
— Teidän täytyy voittaa, sanoi piiripäällikkö tyynesti, mainitsematta lainkaan, että tuomiosta vedettäisiin vielä korkeampaan oikeuteen. Nawab Bahadur oli rahoittanut puolustuksen ja panisi mieluummin viimeiset rahansa likoon kuin antaisi viattoman muhamettilaisen joutua tuhon omaksi, ja takana piili vielä muita vähemmän rehellisiä pyyteitä. Juttu joutuisi toisesta oikeusasteesta toiseen ja aiheuttaisi seurauksia, joita ei kukaan voinut aavistaakaan. Chandraporelaisten luonne alkoi muuttua piiripäällikön omien silmien edessä. Kun hänen autonsa kiersi pihalta tielle, kuului heikko kolahdus, joka oli täynnä naurettavaa vihaa — joku lapsi oli heittänyt autoa kivellä. Moskean läheisyydessä heitettiin jo muutamia suurempia kiviä. Maidanilla odotti heitä poliisi osasto moottoripyörineen saattaakseen heidät basaarien läpi. Piiripäällikkö tuli ärtyisäksi ja mumisi: — McBryde on vanha akka. Mutta rouva Turton sanoi: — Mohurramin jälkeen ei ole todellakaan vahingoksi pieni voimannäyte. On naurettavaa kuvitella, etteivät he muka vihaisi meitä, ja toivoa heidän lopettavan tämän teeskentelynsä. Piiripäällikkö vastasi kummallisella, surullisella äänellä: — En osaa selittää sitä, mutta en vihaa heitä. Eikä hän vihannutkaan heitä, sillä jos hän olisi vihannut, olisi hänen ollut pakko tunnustaa koko uransa epäonnistuneeksi. Hän rakasti ylpeästi näitä suojattejaan, joiden keskuudessa hän niin monta vuotta oli liikkunut; heidän täytyi olla hänen vaivojensa arvoiset »Kun oikein ajatellaan, muuttavat juuri naisemme kaiken täällä meille vaikeammaksi», oli hänen sisin ajatuksensa, kun hän huomasi muutamia rivoja piirroksia eräässä pitkässä valkoisessa seinässä. Hänen neiti Questediä kohtaan osoittamansa ritarillisuuden takana piili viha odottaen sopivaa tilaisuutta — ehkäpä kaikessa ritarillisuudessa on vihan siemeniä. Muutamia ylioppilaita oli kokoontunut raatihuoneen edustalle — hermostuneita poikia, jotka hän mainiosti olisi voinut kohdata, jos hän olisi ollut yksinään, mutta nyt hän käski ohjaajan ajaa rakennuksen ympäri takapihalle. Ylioppilaat kirkuivat ivallisesti, ja Rafi huusi, pujahtaen samassa piiloon toverinsa taakse, että englantilaiset olivat pelkureita.
He menivät Ronnyn yksityishuoneeseen, jonne oli kokoontunut joukko heikäläisiä. Ei kukaan ollut arka, mutta kaikki olivat hermostuneita, sillä tuontuosta saapui kummallisia viestejä. Puhdistustyöläiset olivat juuri tehneet lakon, ja senjohdosta oli puolet Chandraporen kloseteista jäänyt hoitoa vaille — ainoastaan puolet, ja muualta piirikunnasta kotoisin olevat puhdistustyöläiset, jotka eivät olleet yhtä varmoja Azizin viattomuudesta, saapuisivat illalla rikkomaan lakon. Mutta miksi pitikään niin hullunkurisen tapauksen sattua juuri nyt? Ja joukko muhamettilaisia naisia oli vannonut olevansa syömättä niin kauan, kunnes vanki vapautettaisiin. Heidän kuolemansa ei herättäisi suurtakaan huomiota, ehkäpä he jo olivatkin kuolleet, koskei heitä näkynyt missään, mutta joka tapauksessa asia oli ikävä. Tuntui kuin uusi henki olisi päässyt valloilleen, jonkinlainen uudestaan järjestäytyminen, jota ei kukaan tuossa valkoisten pienessä vakavassa ryhmässä osannut selittää. He epäilivät Fieldingin olevan kaiken tämän takana, sillä he olivat jo luopuneet siitä käsityksestä, että hän oli muka pelkuri ja raukka. He syyttivät kovasti Fieldingiä; hänen oli nähty ajavan raatihuoneelle Azizin asianajajien, Amritraon ja Mahomet Alin, kanssa; hän antoi vauhtia partiopoikaliikkeelle kapinallisissa tarkoituksissa; hänelle saapui ulkomaisilla postimerkeillä varustettuja kirjeitä, ja luultavasti hän oli japanilaisten palkkaama vakooja. Tämänaamuinen tuomio kukistaisi luopion, mutta hän oli jo ehtinyt tehdä maalleen ja valtakunnalle tavattoman paljon vahinkoa. Heidän moittiessaan häntä neiti Quested lepäsi tuolissaan suljetuin silmin, nojaten käsipuihin ja koettaen kerätä rohkeutta. Jonkin ajan kuluttua muut huomasivat hänet, ja heitä hävetti, kun olivat pitäneet niin kovaa melua.
— Emmekö voi tehdä mitään hyväksesi? kysyi neiti Derek.
— En usko sitä, Nancy, ja minusta näyttää siltä, etten itsekään voi tehdä mitään.
— Mutta sinuahan on ankarasti kielletty ajattelemasta niin; sinä olet suurenmoinen.
— Varmasti! säesti kunnioittava kuoro.
— Das on taattu, sanoi Ronny hiljaisella äänellä kääntäen keskustelun toisaanne.
— Ei ainoakaan heistä ole taattu, väitti majuri Callendar vastaan.