— Odottamatonta, sanoi herra Turton.
Ronny koetti selittää. Ennenkuin hänen äitinsä oli matkustanut, oli hän puhunut Marabarista unissaan, erittäinkin iltaisin, jolloin palvelijatkin oleskelivat parvekkeella, ja hänen ristiriitaiset lausuntonsa oli nähtävästi myyty Mahomet Alille muutamista kolikoista; sellaista tapahtuu aina Idässä.
— Otaksuinkin heidän koettavan jotakin sen suuntaista. Miten nerokasta! — Hän katseli heidän ammottavia suitaan. — Heidän uskontonsakin laita on aivan samoin, hän lisäsi tyynesti. — He aloittavat, mutta eivät voi sitten hillitä itseään. Tuo teidän Dasinne säälittää minua, hänessä ei ole juuri kehumisen varaa.
— Herra Heaslop, kuinka ilkeitä he olivatkaan sekoittaessaan juttuun kiltin äitinne, sanoi neiti Derek kumartuen eteenpäin.
— Se oli vain temppu. Nyt voidaan ymmärtää, miksi he valitsivat juuri Mahomet Alin — vain senvuoksi, että hän sopivassa tilaisuudessa toimeenpanisi hälinän. Sellainen kuuluu hänen erikoisalaansa. — Mutta Ronnyn mielestä se oli sentään pahempaa kuin hän halusi sanoakaan. Oli järkyttävää kuunnella, kuinka hänen äitinsä nimi väännettiin Esmiss Esmooriksi, hindulaisen jumalattaren nimeksi.
»Esmiss Esmoor.
Esmiss Esmoor.
Esmiss Esmoor.
Esmiss Esmoor…»
— Ronny —
— Mitä, rakkaani?
— Eikö tämä olekin kummallista?
— Pelkään sen tuntuvan sinusta kovin järkyttävältä.