— Vielä mitä. En välitä siitä vähääkään.
— No, sepä hyvä!
Adela oli puhunut luonnollisemmin ja vähemmän sairaalloisesti. Hän kääntyi ystäviensä puoleen ja sanoi:
— Älkää olko huolissanne minusta, tunnen nyt voivani paljoa paremmin kuin ennen. Minua ei pyörrytä ollenkaan, ja suoriudun tästä kyllä mainiosti. Kiitoksia teille kaikille, kiitoksia hyvin paljon kaikesta ystävällisyydestänne. Hänen täytyi huutaa kiitoksensa, koska Esmiss Esmooria vielä laulettiin.
Äkkiä se lakkasi. Tuntui kuin rukous olisi tullut kuulluksi ja pyhäinjäännökset näytetyksi. — Pyydän anteeksi virkatoverini puolesta, sanoi Amritrao kaikkien kummastukseksi. — Hän on päämiehemme läheinen ystävä ja antoi tunteillensa vallan.
— Herra Mahomet Ali saa itse esittää anteeksipyyntönsä, sanoi puheenjohtaja.
— Aivan niin, sir. Mutta me olemme juuri saaneet kuulla, että rouva Moorella oli ollut tiedossaan ratkaisevia todistuksia, jotka hän olisi halunnut esittää. Hänen poikansa kiiruhti kuitenkin hänen matkaansa, ennenkuin hän ehti esittää todistuksensa, ja senvuoksi Mahomet Ali menetti malttinsa; siihen vaikutti vielä ratkaisevasti sekin, että se tapahtui heti sen jälkeen, kun ainoata toista eurooppalaista todistajaamme, herra Fieldingiä, oli yritetty peloittaa. Herra Mahomet Ali ei olisi sanonut mitään, ellei poliisin taholta olisi vedottu rouva Mooreen. — Hän istuutui.
— Muuan syrjäasia on sekoitettu juttuun, sanoi puheenjohtaja. — Minun täytyy toistaa, ettei rouva Moore esiinny todistajana. Ei teillä, herra Amritrao, eikä teilläkään, herra McBryde, ole minkäänlaista oikeutta vedota tämän naisen puheeseen. Hän ei ole täällä eikä senvuoksi voi puhua mitään.
— No niin, peruutan lausuntoni, sanoi poliisipäällikkö väsyneesti. — Olisin tehnyt sen jo neljännestunti sitten, jos se olisi ollut mahdollista. Minulle hän ei merkitse mitään.
— Minä olen jo peruuttanut kaiken puolustusta koskevan, Amritrao sanoi. Sitten hän lisäsi lakimieshuumorilla: — Ehkä te voitte taivuttaa nuo ulkona olevat herratkin peruutukseen. Melu näet jatkui kadulla.