— Niin kai.
— Toukokuu ei ole sopiva aika vanhojen naisten matkustaa.
— Aivan niin. Heaslopin ei olisi pitänyt sallia hänen lähteä ja hän tietää sen. Lähdetäänkö nyt?
— Odotetaan hieman, kunnes tuo onnellinen pari on poistunut talosta… He ovat todellakin kiusallisen vitkastelevia. Mutta nyt muistankin, Fielding, ettette te usko kohtaloon. Mutta minäpä uskon. Tämä on rangaistus Heaslopille siitä, että hän lähetti pois todistajamme siinä tarkoituksessa, ettemme voisi todistaa Azizin muuallaoloa.
— Menette liian pitkälle väittäessänne sellaista. Tuon vanhan naisraukan todistuksella ei olisi ollut mitään arvoa. Mahomet Ali olisi saanut huutaa ja meluta mielensä mukaan. Rouva Moore ei olisi mitenkään voinut nähdä Kawa Dolin läpi, vaikka olisi halunnutkin. Vain neiti Quested saattoi pelastaa Azizin.
— Rouva rakasti Azizia, väittää Aziz itse, ja hän rakasti Indiaakin ja
Aziz rakasti häntä.
— Rakkaus ei tee todistajaa arvokkaammaksi. Jokaisen asianajajan pitäisi tietää se. Mutta minä näen, rakas Hamidullah, että Esmiss Esmoor-legendaa valmistellaan Chandraporessa enkä halua estää sen kehitystä.
Toinen hymyili ja katsoi kelloaan. Kuolemantapaus oli järkyttänyt heitä molempia, mutta he olivat keski-ikäisiä miehiä, joiden tunteet olivat kohdistuneet toiselle taholle, eikä senvuoksi voitu odottaakaan, että tällaisen vähemmän tutun henkilön kuolema olisi herättänyt heissä syvempää surua. Vain jokaisen omat kuolleet merkitsevät jotakin. Vaikka yhteisen surun tunne saikin heidät hetkiseksi valtoihinsa, haihtui se kuitenkin pian. Ja kuinka saattaisi olla mahdollistakaan, että yksityinen inhimillinen olento voisi surra kaikkia niitä onnettomuuksia, joita tapahtuu maailmassa ja jotka eivät koske ainoastaan ihmisiä, vaan myöskin eläimiä, kasveja, ehkäpä kiviäkin. Sielu väsyy silmänräpäyksessä, ja pelosta, että se menettää senkin vähän, mitä se ymmärtää, se kääntyy jälleen takaisin entiselle elämänreitilleen, jonka tottumus tahi kohtalo on sille viitoittanut, ja kärsii siellä. Fielding oli tavannut vainajan vain pari kolme kertaa. Hamidullah oli nähnyt hänet kerran kaukaa, ja he tunsivat paljon suurempaa kiinnostusta Dilkushassa alkavaa juhlaa, tuota voittoateriaa kohtaan, jonne he voittajien tapaan tulisivat sangen myöhään. He sopivat siitä, että he vasta huomenna kertoisivat Azizille rouva Mooresta, koska Aziz oli pitänyt hänestä, ja tämä surullinen uutinen voisi senvuoksi turmella hänen ilonsa.
— Tämä on sietämätöntä! mumisi Hamidullah, sillä neiti Quested palasi takaisin.
— Herra Fielding, kertoiko Ronny teille uudesta onnettomuudestaan?