Fielding kumarsi.
— Oh! Neiti istuutui ja näytti jäykistyvän kuvapatsaaksi.
— Heaslop odottaa teitä, luulemma.
— Kaipaan niin yksinäisyyttä. Hän oli paras ystäväni ja paljon suuremman arvoinen minulle kuin Ronnylle. En voi seurustella nyt Ronnyn kanssa… En osaa selittää sitä… Ettekö te sentään voisi osoittaa minulle niin suurta ystävällisyyttä, että sallisitte minun jäädä tänne?
Hamidullah kirosi äidinkielellään.
— Mielelläni, mutta mitä herra Heaslop siitä sanoo?
— En kysynyt sitä häneltä, koska me molemmat olimme liian järkytettyjä. Tämä on niin mutkallista, ei lainkaan sellaista, millaisiksi onnettomuudet tavallisesti kuvitellaan. Me kaipaamme molemmat yksinäisyyttä voidaksemme ajatella. Olkaa niin ystävällinen ja menkää puhuttelemaan uudelleen Ronnyä.
— Hänen pitäisi mielestäni tulla sisään tällä kertaa, sanoi Fielding, joka piti jatkuvaa myöntymistä arvoaan alentavana. — Olkaa niin hyvä ja pyytäkää hänet sisään.
Neiti Quested palasi pormestarin kanssa. Tämä oli puoleksi murtunut, puoleksi taistelunhaluinen — tosiaankin kummallinen sekoitus — ja puhkesi heti ristiriitaisiin selityksiin. — Tulin tänne noutamaan neiti Questediä, mutta hänen vierailunsa Turtonien luona on lopussa, enkä minä toistaiseksi ole vielä ehtinyt järjestää mitään. Kotini on jälleen muuttunut nuorenmiehen asunnoksi —
Fielding keskeytti hänet kohteliaasti. — Teidän ei tarvitse selittää enempää, neiti Quested jää tänne. Tahdoin vain saada varmuuden siitä, ettei teillä ole mitään sitä vastaan. Neiti Quested, teidän on parasta lähettää hakemaan oma palvelijanne tänne, jos hänet vain voidaan löytää, mutta jätän kaikissa tapauksissa määräyksen palvelijoilleni, että he tekisivät kaiken voitavansa hyväksenne, ja ilmoitanpa vielä partiolaisillekin asiasta. He ovat pitäneet vartiota täällä opistossa aina sen sulkemisesta saakka. Luulen todellakin teidän olevan täällä aivan yhtä hyvässä turvassa kuin missä tahansa muualla. Torstaina tulen takaisin.