— Olet saanut suuren voiton, aloitti Fielding.
— Tiedän sen, hyvä ystävä, tiedän sen eikä sinun äänesi tarvitse ollenkaan muuttua noin juhlalliseksi eikä huolestuneeksi. Tiedän sinun aikovan sanoa tämän jälkeen: »Ah, vapauta neiti Quested kokonaan maksusta, niin että englantilaiset voivat sanoa: 'Kas siinäpä vasta alkuasukas, joka osaa käyttäytyä herrasmiehen tapaan. Elleivät hänen kasvonsa olisi noin mustat, voitaisiin hänet melkein valita kerhon jäseneksi'». Mutta sinun kansalaistesi kiitos ei kiinnosta minua enää, koska minusta on tullut kaiken englantilaisuuden vastustaja. Jos minusta olisi tullut sellainen aikaisemmin, olisin pelastunut monesta ikävyydestä.
— Tarkoitatko näillä sanoillasi minuakin?
— Mennäänkö kaatamaan vettä Muhammed Latifin kasvoille? Hän käyttäytyy niin hullunkurisesti unissaan.
Azizin sanat eivät sisältäneet mitään kysymystä, ne olivat vain keskeytys. Fielding ymmärsi ne siten, ja syntyi äänettömyys, jonka aikana heikko tuulenhenkäys lakaisi miellyttävästi talon kattoa. Juhla-ateria oli ollut hauska, vaikkakin meluisa, ja nyt nautti kirjava seurue toimettomuuden siunauksista, mikä on tuntematonta länsimaissa, joissa joko työskennellään tahi niskoitellaan. Täällä sivistys kuljeksii kuin aave hakien keisarikunnan raunioita; se ei tule näkyviin suurissa taideteoksissa ja sankarillisissa teoissa, vaan jalosukuisten indialaisten liikkeissä, kun he istuvat tahi makaavat. Fielding, joka oli pukeutunut alkuasukasten pukuun, oppi omasta erinomaisesta kömpelyydestään tajuamaan ensiksikin sen, että kaikki hänen liikkeensä johtuivat välttämättömyyden pakosta, kun sitävastoin Nawab Bahajurin ojentaessa kätensä ottaakseen ruokaa tahi Nureddinin taputtaessa käsiään jollekin laululle luotiin taideteos, joka ei kaivannut minkäänlaisia selityksiä. Tämä liikkeiden vitkallinen rauhallisuus — kun kaikki otetaan huomioon, on se juuri sitä rauhaa, jota ei voida ymmärtää — vastaa seuraelämässä Yogaa [Yoga, indial. uskonnollis-filos. järjestelmä]. Se esiintyy silloin, kun toiminnan sekamelska lakkaa, ja paljastaa sivistyksen, jota länsimaat voivat hämmentää, mutta ei milloinkaan saavuttaa. Käsi ojennetaan eteenpäin ikuisiksi ajoiksi, taivutetussa polvessa on jotakin haudan iankaikkisuudesta, muistuttamatta kuitenkaan sen synkkyydestä. Aziz oli täynnä kulttuuria tänä iltana, hän oli täydellinen, arvokas ja melkein luoksepääsemätön, ja toinen tunsi itsensä perin onnettomaksi sanoessaan: — Niin, sinun pitää todellakin käyttäytyä kiltisti neiti Questediä kohtaan. On paikallaan, että hän maksaa kaikki kulusi, mutta älä kohtele häntä kuin voitettua vihollista.
— Onko hän varakas? Sinä saat ottaa siitä selon.
— Se rahasumma, josta puhuttiin päivällisillä, jolloin te kaikki olitte niin hilpeitä, saattaisi hänet vararikkoon, ja sehän onkin aivan kohtuuton. Katsohan nyt…
— Kyllä minä näen, vaikka nyt onkin hieman pimeä. Näen, että Cyril Fielding on hyvin kiltti poika ja paras ystäväni, mutta muutamissa tapauksissa hölmö. Sinä luulet, että minä, antamalla neiti Questedin päästä huokealla asiasta, voisin hankkia itselleni ja indialaisille yleensä paremman maineen. Ei ollenkaan. Se tulkittaisiin arkuudeksi ja yritykseksi hankkia itselleen julkista tunnustusta. Olen todella päättänyt lopettaa kaikki suhteeni brittiläiseen Indiaan. Otan toimen jossakin muhamettilaisessa valtiossa, esimerkiksi Hyderabadissa tahi Bhopalissa, missä englantilaiset eivät enää voi loukata minua. Älä koetakaan neuvoa minua muuhun.
— Erään pitkän keskustelun aikana neiti Questedin kanssa…
— En halua ollenkaan kuunnella selostuksiasi noista pitkistä keskusteluista.