— En kykene siihen.
— Hyvää yötä sitten, rakas ystävä.
Juhlapidot olivat loppuneet ja sen osanottajat lepäilivät herra Zulfiqarin maatalon katolla nukkuen tahi katsellen tähtiä moskiittiverkkojen läpi. Juuri heidän kohdallaan oli Leijonan tähtisikermä ja Reguluksen loistava kehrä näytti niin suurelta ja kirkkaalta, että se muistutti tunnelia, ja kun sellainen ajatus kerran oli pälkähtänyt päähän, näyttivät kaikki muutkin tähdet tunneleilta.
— Oletko tyytyväinen päiväntyöhömme, Cyril? jatkoi ääni vasemmalta.
— Oletko sinä?
— Olen vain syönyt liikaa, muuten kyllä. Kuinka on vatsasi ja pääsi laita? Luulen Panna Lalin ja Callendarin saavan potkut.
— Chandraporessa tulee epäilemättä tapahtumaan paljon muutoksia.
— Ja sinä saat koroituksen.
— He eivät voi hevin alentaakaan minua, vaikka he kyllä mielellään tekisivät sen.
— Me vietämme joka tapauksessa lomamme yhdessä ja matkustamme Kashmiriin, ehkäpä Persiaan saakka, sillä minä saan paljon rahaa. Ne maksetaan minulle korvaukseksi moraaliani vastaan tehdystä syytöksestä, hän selitti kyynillisen tyynesti. — Niin kauan kuin sinä olet minun kanssani, ei sinun tarvitse maksaa penniäkään. Olen aina toivonut sitä ja nyt olen sen vihdoinkin saanut onnettomuuksieni korvaukseksi.