— Aioin juuri ehdottaa sinulle, että menisimme naisten puolelle, mutta siellä ovat nuo kolme petollista lastasi, niin että sinä et kai halua.
— Olen hyvin pahoillani. Vankeuteni jälkeen on luonteeni muuttunut oikulliseksi; ymmärrä minut oikein ja suo minulle anteeksi.
— Nureddinin äiti on nyt vieraisilla vaimoni luona. Mutta se ei kai tee mitään.
— He ovat puhutelleet minua kumpikin erikseen, mutta eivät milloinkaan samalla kertaa. Parasta on, että valmistat heitä yhteisen järkytyksen varalta.
— Ei, yllätetään heidät mieluummin varoittamatta. Naisemme kiinnittävät vielä liian paljon huomiota kaikenlaiseen joutavaan. Kun sinun juttuasi käsiteltiin, aikoivat he luopua purdahnista; jopa muutamat, jotka osasivat kirjoittaa, laativat sensuuntaisen asiakirjankin, mutta kaikki olikin turhaa touhua. Sinähän tiedät, kuinka suuresti he kaikki kunnioittavat Fieldingiä, vaikkei kukaan heistä ole nähnyt häntä. Vaimoni sanoo tahtovansa tutustua häneen, mutta kun hän tulee meille vieraisille, keksii vaimoni aina jonkin verukkeen — hän ei voi oikein hyvin, huone hävettää häntä eikä hänellä ole minkäänlaisia kunnon makeisia tarjottavana Fieldingille, norsunkorvia vain. Jos minä sanon, että norsunkorvat ovat Fieldingin mielestä mitä makeinta herkkua, vastaa vaimoni Fieldingin siinä tapauksessa ymmärtävän, kuinka huonoja hänen valmistamansa ovat, niin ettei hän siis voi ottaa vastaan häntä tuon mitättömän seikan vuoksi. Rakas poikaseni, minä olen nyt viisitoista vuotta väitellyt begumini kanssa, pääsemättä milloinkaan sen pitemmälle. Ja kuitenkin lähetyssaarnaajat valittavat meille, että naisiamme sorretaan. Jos haluat saada aiheen runoosi, niin ota seuraava: »Indialainen nainen sellaisena, jollainen hän on, eikä sellaisena, jollainen hänen väitetään olevan».
XXXI
Aziz ei pystynyt tajuamaan tosiasioita. Hänen toisiaan seuraavat tunnelmansa määräsivät hänen käsityskantansa ja johtivat tuohon traagilliseen, hänen ja hänen englantilaisen ystävänsä välisen suhteen kylmenemiseen. He olivat voittaneet, mutta eivät saisi nauttia voittonsa hedelmistä. Fielding oli matkustanut johonkin neuvottelukokoukseen, ja kun neiti Questedistä levinneet huhut olivat saaneet vaikuttaa Aziziin muutamia päiviä, hän otaksui ne tosiksi. Hänellä ei ollut minkäänlaisia moraalisia syitä sitä vastaan, että hänen ystävänsä huvittelivat, eikä Cyril, joka oli keski-ikäinen mies, voinut enää odottaakaan saavansa naismarkkinoiden parhainta tavaraa, vaan hänen täytyi hakea huvinsa sieltä, mistä hän voi hankkia sen. Mutta häntä loukkasi se, että Fielding oli ruvennut väleihin juuri tämän naisen kanssa, jota Aziz yhä vielä piti vihollisenaan. Ja sitäpaitsi, miksi Fielding ei ollut kertonut sitä hänelle? Mitä on ystävyys ilman luottamusta? Hän oli itse joskus kertonut asioita, joita yleensä pidetään loukkaavina, ja englantilainen oli kuunnellut lausumatta moitteen sanaa, mutta ei ollut kuitenkaan vuorostaan kertonut hänelle mitään samantapaista.
Kun Fielding palasi, Aziz kohtasi hänet asemalla, suostui hänen päivälliskutsuunsa ja alkoi näennäisesti iloisena ja hilpeänä salaisesti arvostella häntä. Hän kertoi eräästä yleisestä eurooppalaisesta häpeäjutusta — herra McBrydestä ja neiti Derekistä. Neiti Derekin uskollinen rakkaus Chandraporea kohtaan oli nyt saanut selityksensä; herra McBryde oli yllätetty hänen huoneessaan ja nyt oli rouva McBryde pyytänyt eroa. — Herra McBryde, joka oli niin siveellinen! Mutta hän tulee syyttämään siitä Indian ilmastoa. Loppujen lopuksi kaikki on tietysti meidän syytämme. No, eikös olekin hämmästyttävä uutinen, Cyril?
— Eipä juuri, vastasi Fielding, joka ei paljoakaan välittänyt toisten synneistä. — Mutta kuuntelehan minua. — Azizin kasvot kirkastuivat. — Kokouksessa päätettiin…
— Tuon kaiken voimme siirtää iltaan. Minun täytyy mennä suoraan Minto-sairaalaan nyt, sillä koleera näyttää pahanlaatuiselta. Meille tuodaan sairaita täältä kaupungista ja muualtakin. Koko elämä on muuten hyvin ikävää. Uusi ylilääkäri on samanlainen kuin entinenkin, vaikka ei vielä uskallakaan näyttää hampaitaan. Vaihdoksesta ei ollut mitään hyötyä. Kaikki kärsimyksen! ovat olleet turhaa. Mutta kuulehan nyt, Cyril, sanon sinulle muistaessani erään asian. Sinustakin juorutaan melkein yhtä paljon kuin McBrydestä. Täällä huhutaan, että sinusta ja neiti Questedistä tuli liiankin hyvät ystävät. Puhuakseni suoraan, väitetään, että teillä olisi ollut jonkinlainen suhde keskenänne.