— Kyllä, mikäli se nyt liikuttaa minua. En näet välitä juuri mistään.
— Cyril, tuo kerskailemisesi, ettet välitä juuri mistään, koituu vielä turmioksesi. Se hankkii sinulle vihollisia kaikilta tahoilta ja tekee minut tavattoman epävarmaksi.
— Mitä vihollisia?
Koska Aziz oli ajatellut vain itseään, hän ei voinut vastata. Hän tunsi olleensa typerä ja suuttui yhä enemmän. — Olen antanut sinulle luettelon toisensa jälkeen sellaisista tämän kaupungin ihmisistä, joihin ei voi luottaa. Sinun asemassasi olisi minulla sen verran järkeä, että ymmärtäisin liikkuvani vihollisten keskuudessa. Sinähän kuulet minun puhuvan juuri nyt hiljaisella äänellä. Teen sen siksi, että sinulla on uusi palvelija. Kuinka voisin tietää, onko hän vakooja vai ei? — Hän hiljensi vieläkin enemmän ääntään. — Joka kolmas palvelija on vakooja.
— Entä sitten? Fielding kysyi hymyillen.
— Väitätkö tätä lausuntoani vääräksi?
— Se ei liikuta minua ollenkaan. Vakoojia on melkein yhtä paljon kuin moskiitteja, mutta kuluu vuosikausia, ennenkuin tapaan sellaisen, joka kykenee lannistamaan minut. Sinulla on jotakin muuta mielessä.
— Eikä ole! Älä ole tyhmä.
— Onpahan! Sinä olet vihoissasi minulle jostakin syystä.
Suora hyökkäys teki aina Azizin taisteluun kykenemättömäksi. Hän sanoi:
— Vai niin, tapanasi oli siis huvitella Adela-neidin kanssa iltaisin?
Olet sinäkin koko rumahinen!