Fieldingin ja neiti Questedin synkät ja korkealle tähtäävät keskustelut eivät totisesti olleet mitään rakkaudenkuhertelua. Fieldingiä hämmästytti se, että juttua ollenkaan uskottiin, ja hän suuttui niin kovasti siitä, että häntä nimitettiin rumahiseksi, että hän menetti malttinsa ja huudahti: — Senkin porsas! Huvittelinko minä? Onkohan se uskottavaa sellaisissa olosuhteissa?
— Ah, suo anteeksi! Hillitsemätön itämainen mielikuvitukseni oli vain toiminnassa, Aziz vastasi iloisesti, vaikka hän sisimmässään tunsikin mitä syvintä epätoivoa.
— Käsität kai olosuhteet? Tyttöhän oli yhä vielä kihloissa Heaslopin kanssa enkä minä sitäpaitsi milloinkaan tuntenut…
— Aivan niin, aivan niin, mutta koska sinä et vastustanut minua, luulin sen olevan totta. Itä- ja Länsimaat, rakas ystävä. Silloin syntyy niin helposti väärinkäsityksiä. Tahtoisitko nyt viedä porsaasi vaunuillasi sairaalaan?
-— Et suinkaan ole loukkautunut?
— Enhän toki.
— Jos olet, täytyy asia selvittää.
— Se on jo selvitetty, Aziz vastasi arvokkaasti. — Uskon täydellisesti sanasi, joten on tarpeetonta väitellä asiasta tämän enempää.
— Mutta ilmaisutapani kaipaa selitystä. Olin hävyttömän epäkohtelias.
Pyydän sinulta tuhannesti anteeksi.
— Syy oli kokonaan minun.